maanantai 18. heinäkuuta 2022

Saako rallikuskista lumoutua?

Julkaisin Facebook-päivityksen: "Älkää toimittajat liittäkö Kalle Rovanperästä kertovaan uutiseen sanaa 'hämmästyttävä'. Siinä kaverissa ei hämmästytä enää mikään."

Niin kuin arvasin, joku vastasi sillä ymmärrettävällä ja moraalisesti pätevällä vastaväitteellä, että ilmastonmuutoksen uhkaamassa maailmassa moottoriurheilua ei pitäisi harrastaa eikä uutisoida.

En kuitenkaan voi olla ihailematta Kalle Rovanperän suvereenia tyyliä. Jo kymmenen vuotta sitten oli nähtävissä, että Rovanperän perheessä kasvaa ainutlaatuinen lahjakkuus. 

Ammattinyrkkeily on kyseenalaista aivojen murjomista, eikä kädellä pitäisi tehdä jalkapallomaaleja. Rockmuusikoiden elämäntapa on edistänyt huumeiden käyttöä, ja monet taitelijat ovat aiheuttaneet piittaamattomuudellaan tuhoa itselleen ja läheisilleen. 

Tästä kaikesta huolimatta olen ihaillut Muhammad Alia, joka on hallinnut kroppansa kenties paremmin kuin kukaan toinen. Tunnen sympatiaa  Maradonaa  kohtaan, joka hallitsi jalkapallokenttiä yksinvaltiaana. Kuuntelen haltioituneena Jimi Hendrixiä, johon kaikkia huppukitaristeja verrataan, ja olen kaikesta huolimatta tyytyväinen siihen, että Pentti Saarikoski ei noudattanut terveydenhoitajien ohjeita.

Moottoriurheilu on moraalisesti arveluttavaa toimintaa, muttei se poista Rovanperän poikkeuksellisuutta, joka minut lumoaa.

Oma kiinnostava näkökulmansa on siinä, että eräissä vertauksissaan (esim. Luuk. 16: 1 - 3) Jeesus pyysi ottamaan esimerkkiä moraalisista väärintekijöistä. Hän ei pyytänyt seuraamaan heidän rumia tekojaan, vaan toimimaan yhtä älykkäästi ja innokkaasti kuin he. Logiikka oli nykyelämään sovittuna tällainen: "Niin kuin huumeiden salakuljettajat ovat valmiita vaarantamaan henkensä ja vapautensa, niin olkaa tekin valmiita toimimaan hyvän puolesta."

Tai rallimaailmaan sovitettuna: "Ottakaa omat lahjanne käyttöön niin kuin Kalle Rovanperä ottaa omansa."

Ei kommentteja: