Nuori polvi ei enää tunne Pertti Purhosta, mutta hän oli oman aikansa pintjulkkiksia, joka nousi kuuluisuuteen sekä urheiluansioilla että julkkisavioliitollaan.
Pitkään pidin häntä varsin turhana tapauksena, johon ei saanut liikaa kiinnittää huomiota. Yhtenä yönä kuuntelin kuitenkin hänta radio-ohjelmassa ja huomasin oman arvioni vääräksi.
Ensin Purhonen muisteli Kruununhaassa vietettyä lapsuuttaan. Monet hänen siltä ajalta tuntemansa ihmiset olivat muuttaneet muille maille, kuolleet, alkoholisoituneet tai joutuneet vankilaan. Purhonen sanoi, että hänet pelasti kasseineen nyrkkeilysalille kävellyt mies, jota hän lähti seuraamaan. Sitä tietä kulkien hän voitti olympiapronssin.
Parhaiten jäi mieleen Purhosen lapsuudenmuisto. Hän oli yrittänyt väistää autoa, mutta oli kaatunut ja polkupyörä oli rikkoontunut ja polvi oli loukkaantunut. Itkuisena hän raahautui kotiovelle pyöränsä menettäneenä ja polvivammaisena. Isä oli vastassa ovella, mutta lohduttamisen sijasta hän oli ottanut vyön ja alkanut lyödä. Oli lyönyt sitä lujemmin mitä enemmän poika oli anonut apua ja armoa. Lyönyt, lyönyt.
Purhonen kertoi, että sinä hetkenä pienen pojan maailma oli särkynyt. Siitä ei enää saanut ehjää. Vuosien ajan muisto katkeroitti elämää. Jossain ryhmäkeskustelussa se oli lopulta purkautunut ulos ja aikuinen mies oli itkenyt katkeruutensa pois. Hän oli mennyt yli kahdeksankymmentävuotiaan isänsä luo ja puhunut lapsuudenmuiston. Vasta silloin katkeruus väistyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti