Jäin miettimään Aamulehden uutispäällikön Jussi Saarisen kolumnia. Hän kirjoitti siitä, että siviiliväestöä ei ole onnistuttu ikinä lamaannuttamaan laajoillakaan pommituksilla. Toisen maailmansodan alkuvaiheessa saksalaiset pudottivat taivaalta kuolemaa englantilaisten päälle. Sotaonnen kääntyessä englantilaiset yrittivät tehdä saman saksalaisille, mutta kummassakin maassa siviilit pitivät pintansa. He kärsivät, mutta jotenkin oppivat selviytymään
Vietnamissa amerikkalaisten pommitukset olivat yhtä tehottomia.
Mitä enemmän ukrainalaiset pannaan kärsimään, sitä taistelutahtoisemmilta he vaikuttavat. Venäläiset eivät ole saaneet pommeja niskaansa, mutta taloudellisia tuhoja tuottavat pakotteet eivät tunnu heitä lannistavan. Putinin kannatus on vain noussut. USA on saartanut Kuubaa jo kuusikymmentä vuotta, mutta yhä se keikkuu pystyssä.
Tässä alkaa olla jo niin paljon tapausesimerkkejä, että voitaneen puhua sosiaalipsykologisesta laista: kansakuntaa ei voi kukistaa siviilejä kiusaamalla. Sota on sotilaiden kisa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti