Olen kuvitellut olevani immuuni julkkisten kuolemantapauksille ja niitä seuraaville järkytyksille. On kuitenkin pitänyt tunnustaa, että ne osuvat myös minuun.
Viime vuonna kuoli Matti Nykänen ja kuluneella viikolla Maradona, jota olen kutsunut tuttavallisemmin hänen ristimänimiensä perusteella Diego Armandoksi.
Sekä Nykänen että Maradona ovat olleet ristiriitaisia persoonia. He ovat olleet omien lajiensa suvereeneja mestareita, mutta kummallakin on ollut suuret varjot, ja minua kiehtovat juuri ristiriidat. Maailman kaikkien aikojen paras jalkapalloilija on ilman muuta brasilialainen Pelé, mutta luulen että hänen aikanaan koittava kuolemansa ei kouraise yhtä syvältä kuin Diego Armandon. Pelé oli taiturimainen pelaaja ja kunnioitettava persoona, mutta samalla hän on hieman liikaa hyvis. Toisin on Maradonan laita.
Diego Armandon pimeällä puolella on myös syynsä. Hän oli lähtöisin perin köyhistä oloista, ja sieltä nousemiseen on tarvittu sekä oveluutta että kyynärpäitä. Julkisuus oli hänelle liikaa. Napolin vuosina ihmisiä roikkui hänen vaatteissaan kiinni, ja jalkapallokenttä taisi olla ainoa paikka, jossa hän pääsi varjostajistaan eroon.
Ja vielä sekin, että hänellä oli mittaa vain 165 senttiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti