Nuoret tietävät, että teitittely on etäisyyttä luova puhuttelumuoto, mutta esimerkiksi sen kielioppi on vierasta. Viime viikon nuorten leirillä kysyin, mitä eroa on sanamuodoilla "olette kävellyt" ja "olette kävelleet". Ei ollut tietoa, että edellinen on teitittelyä ja jälkimmäinen on taas monikon toinen persoona.
Samalla sain syyn muistella vanhojen aikojen teitittelyjärjestelmää. Enoni teititteli äitiään eli minun mummuani koko ikänsä, mutta eli sisarusparven vanhimpana murrosaikaa. Hänen nuoremmat sisaruksensa jo sinuttelivat omaa äitiään. Joskus 1930-luvulla alaluokkalaisten kuului teititellä yläluokkalaisia.
Vanhempieni sukupolvelle sinunkaupat oli tärkeä käsite. Kerroin nuorille, että se merkitsi keskinäistä sopimusta teitittelyn vaihtamisesta sinutteluun. Teitittely oli aikuisten kanssakäymisessä perusmuoto, josta luovuttiin vasta sitten, kun yhdessä niin päätettiin. Jos työntekijä sinutteli työnjohtajaa, tämä oli merkki siitä, että hän oli erityisessä suosiossa. Tärkeää oli, että oikea ihminen ehdotti sinunkauppoja. Se kuului aina arvokkaammalle ihmiselle. Joskus oli vaikea päättää, kummalle kuului aloite, vanhemmalle mutta muuten alemmassa asemassa olleelle vai nuoremmalle mutta korkea-arvoisemmalle. Erityisen vaikeaa oli täysin tasa-arvoisten kesken. Aloitteen tekeminen vaati rohkeutta, niin kuin olisi tunnustanut ensirakkautensa. Kun sinunkaupat oli lopulta tehty, molemmat osapuolet olivat huojentuneita.
Samalla kerroin, että muuan bussinkuljettaja sanoi tehneensä sinunkaupat Jumalan kanssa. Se oli hyvin sanottu ja syvällisesti ajateltu. Todellisesta jumalasuhteesta ei voi puhua niin kauan kuin Jumala on joku kolmas, joku "hän" tai "se". Jumalasta voi esittää mielipiteitä Jumalasta muuten kuin kuulopuheiden perusteella vasta sitten, kun on ensimmäisen kerran sanonut Jumalalle tuon kauniin sanan "sinä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti