Diego Armando muistetaan käsimaalistaan Englantia kohtaan, mutta minä olen antanut sen huijauksen anteeksi, sillä sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Englanti oli voittanut neljä vuotta aiemmin Falklandin sodan Argentiinaa vastaan. Tämän historian pohjalta Maradonan maali oli nöyryytettyjen kosto. Sitä paitsi hän oli 165 sentin kokoinen tappi. En pidä suurena rikoksena, jos tuollaiset geenit saanut pelaaja käyttää vähän kättään, kun vastassa on pitkä maalivahti pitkine käsivarsineen.
Tuon edellisen sanon lievällä huumorilla. Sen sijaan on silkkaa faktaa, että Diego Armando ei kalastellut rankkareita eikä vapaapotkuja. Se ei ollut hänen tyylinsä. Päinvastoin hänellä oli hämmästyttävä kyky ja tahto väistää taklaukset. Ne eivät osuneet häneen, koska hän hyppäsi niiden tieltä pois, ja jos joku horjutti hänen tasapainoaan, hänellä oli kyky pudota kahdelle jalalle ja jatkaa juoksuaan pallon kanssa.
Lainaan tähän Ylen uutista viime torstailta: "Kun Italiassa keskustelee Maradonan joukkueessa ja häntä vastaan pelanneiden ex-ammattilaisten kanssa, käytännössä kaikki sanovat ensiksi saman asian: 'Hän oli äärimmäisen rehti ja urheiluhenkinen pelaaja'. – Toisin kuin jotkut luulevat, Maradona ei filmannut juuri koskaan. Hän ansaitsi niin omiensa kuin vastustajien luottamuksen juuri tätä kautta, entinen pääsarjaerotuomari Angelo Bonfrisco on sanonut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti