Kun ihminen miettii työajan lyhentämistä tai pidentämistä, hän ajattelee asiaa oman työnsä kautta. Jokainen tapaus on kuitenkin omansa. Oikea vastaus riippuu esimerkiksi siitä, myykö työntekijä myös käyttämäänsä aikaa eikä vain työnsä tuloksia.
Jos bussinkuljettajan tai museon vahtimestarin viikko-ohjelmasta katoaa kokonainen päivä eikä uutta väkeä palkata, bussivuoroja jää ajamatta ja museon aukioloa on vähennettävä.
Sateiden painaessa päälle maanviljelijän on hyödynnettävä jokainen viljankorjuuseen kelpaava tunti. Talvipakkasella voi sitten ottaa rennommin.
Teollisuustyön vaihtoehdot lienevät niin moninaisia, että yleisiä sääntöjä tuskin voi antaa. Duunari ei voi vain piipahtaa töissä, mutta jonkin tuntimäärän jälkeen alkaa tulla sutta ja sekundaa. Henry Ford oli omista itsekkäistä syistään viisipäiväisen työviikon pioneereja, koska päätteli sen kasvattavan tuottavuutta ja ihmisten ostovoimaa.
Tietokonepelien suunnittelija ei lisää työnsä tuloksia sillä, että venyttää rajattomiin kotiin lähtöä ja kellokortin leimaamista. Luova työ on oma lajinsa, jossa laskennalliset työtunnit eivät tarkoita juuri mitään.
Iivo Niskanen on sanonut harjoittelevansa vuoden aikana 1000 tuntia, mikä tarkoittaa viikoiksi muutettuna 25 viikkoa. Jos tämän ajan muuntaa edelleen tunneiksi, hän tekee varsin lyhyttä päivää. Hänen vuorokaudessaan on normaalisti kaksi harjoituskertaa, toinen on klo 9.30 ja toinen klo 16.30.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti