Kirkkosanaston peruskurssi

Eräiden kirkollisten sanojen merkitystä ei tunneta. Tässä on lyhyet ja samalla karkeat kuvaukset muutamista käsitteistä.

Evankelinen: Seurakuntavaalien vaalikoneessa huomasin eräiden ehdokkaiden valinneen kirkollisista suuntauksista itselleen evankelisuuden, vaikka tiedän, että he ovat kokonaan muuta. Nykyään evankelinen liike tunnetaan parhaiten naispappeuden vastustamisesta.

Körttiläiset eivät ole lestadiolaisia, eivät ollenkaan vaan aivan tavallisia kirkkokristittyjä. Omasta puolestani voin sanoa, että olen körttiläisten etäsymppaajia.

Lestadiolaisista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä vanhoillislestadiolaisia, vaikka heitä on monta muutakin lajia.

Raamattu ei ole kirja, vaan kirjakokoelma tai jonkinlainen pyttipannu. Yleensä ei kannata kysyä, mitä Raamattu sanoo jostain asiasta. Toinen kirja sanoo toista ja toinen toista niin kuin pyttipannussa chilillä on eri maku kuin perunalla. Jokin peruslinja on tietysti olemassa. Ei pyttipannuunkaan kelpuuteta jäätelöä.

Luomiskertomus ei oikeastaan ole kertomus vaan pikemminkin vertaus. Sama pätee syntiinlankeemusvertaukseen.

Tuomas on kieltämättä epäilevä Tuomas, muttei moderni älyllinen pohdiskelija, vaan ennemmin asioita verkkaisesti omaksuva persoona, ehkä jopa hieman hidasälyinen Jeesuksen oppilas.

Messu ei ole mikä tahansa jumalanpalvelus, vaan nimenomaan sellainen jumalanpalvelus, jonka keskuksena on ehtoollinen.

Rippikoululla ei nykyään ole mitään tekemistä ripin kanssa. Historiallinen yhteys on olemassa, mutta vain historiallinen.

Tuomiokirkolla tai tuomiorovastilla ei viitata tuomioon, vaan latinan kielen taloa (domus) merkitsevään sanaan.

Taivaan isä ei tarkoita, että Jumala olisi mies. Kyse lienee lähinnä siitä, että hänen rakkautensa tai suhteensa ihmiseen muistuttaa enemmän lapsen ja isän suhdetta kuin lapsen ja äidin, joka jossain vaiheessa elää täydessä symbioosissa lapsensa kanssa. Jumalan ja ihmisen välillä on aina etäisyytensä ja kuuluukin olla.