Lehmä ei painoaan enempää lypsä

Vanhat ukot muistelivat, että Valmetilla tarjottiin kakkua, kun firma ei tuottanut kovin paljon tappiota. Omassa ja varsin hatarassa historiantajussani ajoitan tehostamispuheiden voimistumisen vuoteen 1985, kun Ahti Pekkala oli valtiovarainministeri. Talouspuheen muotikäsitteitä ovat olleet "tehostaminen" ja "kannattavuuden parantaminen". 

Riittäisikö 38 vuotta yhden ja saman asian hokemista? Voitaisiinko keksiä edes uusi sana? Kuinka pitkään ihminen voi tehostaa toimintaansa? Mitäpä jos lehmä ei lypsäkään painoaan enempää? Markku Envallia lainaten: "Ennen kuin yrität muuttaa toista, katso ettei hän ole suorituskykynsä rajoilla jo sellaisena kuin on."

Uudet tilastot ovat karuja: kahdenkymmenen vuoden aikana nuorten aikuisten mielenterveydestä johtuneet sairauspoissaolot ovat nelinkertaistuneet. Sairaaloista kuuluu viestiä, että myös sihteereitä tarvitaan, jotta lääkärit ehtisivät olemaan lääkäreitä. Monilla elämänalueilla tehostamisesta puhuminen on suorastaan mieletöntä, sillä miten viulisti voisi tehostaa soittamistaan? En usko siihenkään, että äiti onnistuisi imettämään lastaan yhtään tehokkaammin kuin imettää.

Näin laskiaisena sopii muistuttaa siitäkin, että samat ihmisyyden lait koskevat myös hengellistä elämää. Naapuriseurakunnan pappi saarnasi hyvin siitä, että Raamatussa puhutaan uskon asumisesta ihmisessä, siis asumisesta. Tämä sana kuvaa uskomisen luonnetta. Ihminen ei voi asua pontevasti, ahkerasti eikä tehokkaasti. Sitä vain asuu niin kuin asuu.