Myöhästyin tapaamisesta reilumman puoleisesti. Syy oli perin kummallinen. En enää tarkkaan muista, mistä oli kyse, mutta jotenkin se liittyi shakkikelloon ja siihen, että olin lukenut kellonajan siitä enkä ranteestani. Hetken mietittyäni päätin, että minun oli viisainta vaieta myöhästymisen todellisesta syystä. Se oli niin mielikuvituksellinen, että kukaan ei olisi uskonut sitä.
Jälkikäteen antaisin neuvon myös sille metsätyönjohtajalle, joka näki tai oli näkevinään Ruokolahdella leijonan vuonna 1992. Vaikka kyseessä olisi ollut venäläisestä sirkuksesta tai eläintarhasta karannut petoeläin, havainnosta olisi ollut viisainta olla hiljaa siihen saakka, että joku muukin olisi nähnyt leijonan. Kylähullun kirjoihin ei pidä ilmoittautua vähäisestä syystä. Yleisötilaisuuksissa kerrotut uskonnolliset ihmekertomukset herättävät samasta syystä vain epäilyä ja naureskelua sen sijaan, että vakuuttaisivat jumalallisesta todellisuudesta.
Tai oletetaan ajankohtaisesti, että jonkun ministerin puhelin olisi oikeasti hakkeroitu ja että hakkeroija olisi todella lähettänyt siitä suljettuun WhatsApp-ryhmään pääministeriä käsitelleen meemin. Olisi ollut parasta vaieta tästä selityksestä ja sivuuttaa asia vähimmällä mahdollisella. Ministeri olisi välttynyt huijarin maineelta ja selityksen kuulijat myötähäpeältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti