Markuksen evankeliumiin on tallentunut kertomus naisesta ja hänen alabasteripullostaan. Pullon sisältönä oli kallista öljyä, ja sen nainen vuodatti Jeesuksen päälle.
Siinä oli julkisen kritiikin paikka. Ympärillä olevat ihmiset syyttivät rahojen haaskaamisesta. Myyntituloilla olisi ruokkinut ison määrän köyhiä.
Itse nainen oli enemmän kuin epäilyttävä tapaus. Hänen harjoittamalleen ammatille olisi ollut tylympikin nimi, mutta nykyään häntä kutsuttaisiin seksityöläiseksi. Tämä tarkoitti sitä, että öljy oli hankittu harjoittamalla prostituutiota. Ainakin silloisessa maailmassa se raha oli kaikkein likaisinta rahaa.
Mutta mitä tuumasi Jeesus? Ei muuta kuin antoi naisen kallistaa pulloaan niin, että öljy valui jalkoja kastelemaan ja tuoksuttamaan.
Älä haaskaa, älä tuhlaa. – Niin, niin sanovat kamreerit, jotka tarkistavat laskuja ja vastaavat tilikirjoista. Kuitenkin tuhlaaminen voi olla ylipursuavan, pakahduttavan rakkauden merkki, ja ”rakkaus peittää syntien paljouden”. Nainen oli kuullut ja ymmärtänyt, että kaupunkiin oli tullut se ainoa, joka hänenkin kaltaisiaan ymmärsi. Sen tunteen vallassa oli aivan sama, mihin säästönsä sijoitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti