Vaaleissa hävinneet ovat hiljakseen, alakuloisina kiittelevät tukijoitaan. On hiljainen viikko ja muistelen tapahtumia, jotka ajoittuvat vuoden 30 jKr. Jerusalemiin. Olen varma siitä, että ihminen tekisi viisaimmin, kun äkkiä siirtäisi huomionsa sotilasliitoista ja hallitusneuvotteluista Kristukseen. Hän koskee meitä perimmäisellä tavalla. Olisi oikea aika... paneutua evankeliumikertomusten äärelle ja tutkia matkaa Golgatalle ja sieltä pois.
Samalla olen muistellut yli kymmenen vuoden takaista Helsingin Sanomien kirjoitussarjaa, jonka otsikkona oli "Minä rakastan". Näin kirjoitti lauluntekijä Samuli Putro:
Rakastan häviäjän yksityisyyttä, joka pitää kyselijät loitolla.
Minä rakastan toiseksi tulemista, kolmanneksi jäämistä ja varsinkin sijoja kolmekymmentäkuusi viiva kahdeksankymmentä. Minun tappiooni ei liity raivoa, vaan hiljainen tunne, joka täyttää mielen niin kuin usva täyttää laaksontapaisen tientaipaleella aamuyöstä.
Minä rakastan häviäjän yksityisyyttä, sosiaalista haarniskaa, joka pitää kyselijät etäällä.
Rakastan niitä raaka-aineita, jotka tappio pihaani tiputtaa. Tappion raaka-aineista minä rakennan vajan. Vajaan pistän polkupyörän, ettei se suotta ruostuisi pihalla. Ensi keväänä paikkaan kumit ja ajan paikkaan, jonne leskenlehdet puhkeavat ensimmäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti