Monet ihmiset muistavat lapsuutensa ajaksi, jolloin ei ollut lainkaan huolia. Näin erehtyväinen on ihmisen muisti. Lapselle pienetkin asiat tuottavat ylivoimaista kipua.
Espoossa asuva tuttuni kertoi, että heidän kotinsa erikoisuuksia on lastenhuoneeseen sijoitettu lelupäivälelu.
Esikoulussa oli vietetty teemapäivää, jolloin kaikki lapset olivat tuoneet kotoaan oman lempilelunsa. Pojan suosikki oli varsin yksinkertainen. En tullut kysyneeksi, millainen lelu oli kyseessä, joten saatan kuvitella sen vaikka muovihevoseksi, joka ei vilku eikä piipitä eikä ole ohjelmoitavissa.
Esikoulupäivän jälkeen tuli itku, koska kukaan ei ollut leikkinyt poikaparan vaatimattomalla muovihevosella.
Ei siinä isän muu auttanut kuin lähteä pojan kanssa kaupoille ostamaan kapinetta, jolla voisi hankkia sosiaalista hyväksyntää. Perheellä oli onneksi varaa tällaiseen ostosretkeen, eikä isän tarvinnut mennä kassalla creditin puolelle. Hintaa tuli vähän alle neljäkymppiä. Poika oli tyytyväinen.
Tällä lelupäivälelulla ei ole kotona leikitty yhtään, on vain säästelty seuraaviin lelupäiviin, jotka ovatkin menneet hyvin. Muut ovat lainailleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti