torstai 10. elokuuta 2023

Ei vain tule ryhtyneeksi eikä lähteneeksi

Jäätiköt sulavat, ja vuorilla lumiraja nousee. Ilmastonmuutos on muuttunut niin ilmeiseksi tosiasiaksi, että sen jättävät näkemättä vain ne, joiden ideologia estää heitä avaamasta silmiään.

Tekoja on saatu aikaan hämmästyttävän vähän, tai toisaalta oletettavan vähän. Historiasta tuskin löytyy esimerkkiä siitä, että suuri ihmismäärä olisi muuttanut vapaaehtoisesti käytöstään lyhytaikaisten etujen kustannuksella. Ihminen on mestari sopeutumaan, mutta kelvottoman huono ennakoimaan.

Hyvän selityksen tarjoaa myös esseisti Martti Anhava kirjassaan Siperia opettaa. Hän viittaa kehityspsykologi Bruno Bettelheimiin, joka päivitteli sitä miksi varsin monet Saksaan jääneistä juutalaisista olisivat pelastuneet, jos olisivat lähteneet heti vaaran merkit tajutessaan. Kaikilla ei ollut mahdollisuuksia, mutta kovin moni jäi muuten vain. "Kukapa sitä kotoaan lähtisi, hylkäisi omat paikat ja tutut posliinikissat takanreunuksella."

Anhava kirjoittaa myös Stalinin puhdistuksista. Vain harvat uhreista vangittiin ihan yllättäen. Yleensä tuli ensin huomautuksia, selvityspyyntöjä milloin mistäkin asiasta, työtoverit tai sukulaiset joutuivat vaikeuksiin. 

Stalinin Neuvostoliitosta ei kieltämättä ollut pääsyä ulkomaille, mutta siellä saattoi selvitä jos lähti oman maan syrjäseuduille. Jälkiä ei seurattu ilman erityisen painavia syitä, koska salaisella poliisilla riitti suurimmissa kaupungeissa pidätettäviä yllin kyllin.

Ei vain lähdetty, vaikka tulevan saattoi aavistaa. Ei vain tultu ryhtyneeksi. Mieluummin keitettiin samovaarissa iltateetä, kunnes jonain yönä ovelle koputettiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti