Pasianssi, Civilization, Need for Speed, Pro Pilkki ja Sim City ovat tietokonepelejä, joita olen pelannut pitempään kuin kokeiluluontoisesti. Civilization oli kiinnostavin, koska se tuntui kertovan siitä, miten rakennettiin toimiva yhteiskunta. Se oli lastenkasvatuksen kielellä "kehittävä".
Tärkein pelini on ollut Football Manager. Siinä valitaan jokin todellinen seura valmiine pelaajalistoineen ja rahavaroineen. Sitä ryhdytään sitten manageroimaan. Voi hankkia Mbappen, Messin tai Pohjanpalon, jos rahaa riittää ja jos pelaajat suostuvat tulemaan. He käyttäytyvät kuin ihmiset. He ovat tyytymättömiä peliaikaansa, loukkaantuvat ja väsyvät, tai sitten he ovat liekeissä.
Jokaiseen otteluun valitaan kokoonpano ja tarkka pelitaktiikka. Valmentajan valta on managerin valtaa: voi antaa ohjeita, kannustaa ja moittia, muuttaa taktiikkaa ja tehdä vaihtoja, mutta pelaajat pelaavat.
Opin ainakin sen, että joukkueessa pitää olla avauskentällisen lisäksi joukkueellinen hyviä varapelaajia, sillä muuten pitkä kausi ei onnistu. Eivätkä kaikki voi olla supertähtiä. Tarvitaan myös duunareita. Jos kentällä on yksitoista Lionel Messiä, kaikki pelit hävitään.
Kiinnostavaa oli, mutta minun oli lopetettava pelaaminen. Liian monesti havahduin siihen, että kello oli aamulla 5.30 ja olin turhaan yrittänyt katkaista joukkueeni tappioputkea. Potkut uhkasivat minua, manageria. Olin huolestunut, vihainen ja väsynyt, ja päivä oli edessä.
Olen vaihtanut nettishakkiin. Siinä osaan pitää itseni paremmin kurissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti