Ihmisten puheita kuunnellessa ja otsikoita lueskellessa tuntuu siltä, että siviilien kuolema on erityisen tuomittavaa, mutta sotilaiden hengellä ei ole niin ratkaisevasti väliä.
Kun kuudentoista ikäinen poika auttelee kotonaan peltotöissä, hän on vielä lapsi ja erityisen myötätunnon kohde. Vuoden kuluttua kaikki muuttuu äkisti, kun hänet otetaan pakko-otolla armeijaan hänen mielipidettään kysymättä. Hänet puetaan univormuun, lastataan kuorma-auton lavalle, ja samassa hänen elämänsä ja kuolemansa on toissijainen asia. Hän on ennen muuta tykinruokaa, ja hänen kohtalollaan on merkitystä lähinnä vain silloin, kun arvioidaan sotatoimien etenemistä.
Jotain merkitystä luulisi olevan myös sillä, kuoleeko jo kolmenkymmenen ikään päässyt mies vai onko kuolematta. Ehkä hänellä oli elämästä jotain unelmia, ja ainakin hänellä on äiti (isä on ehkä kuollut tykinruokana). Ehkä hänellä on jossain vaimo ja lapsia, sittemmin leski ja orpoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti