Joskus elämä tuntuu niin monipuoliselta ja kiinnostavalta, että hyvä olo täyttää mielen.
Keskiviikkona vanhat kaverit tulivat Tampereelle. Porukalla käytiin teatterissa katsomassa Molièren Saituri. Kulttuurin nälkä ei siitä vielä tyydyttynyt, ja niin torstaina oli vuorossa Sara Hildénin taidemuseossa korealaisen Lee Bullin näyttely. Illalla oli kotona kisakatsomoa, kun Suomi voitti jalkapallomaaottelussa Pohjois-Irlannin suvereenisti 4 - 0.
Perjantaina kävin antamassa viikoittaisen shakkiopetukseni parille pikkupojalle. Sitten sain vanhalta tutulta viestin, kiinnostaisivatko pienet kyntöhommat; edellisestä kerrastahan oli kulunut jo neljätoista vuotta. Vastasin, että ilman muuta kiinnosti, ja niin ajoin pellolle. Hyppäsin Massikan pukille ja musta multa alkoi nousta esiin. Kääntyvässä maassa on samaa kauneutta kuin meren aalloissa.
Lauantaina poikkesin vanhemmalla pojalla ja sain seurata, miten hän koodasi äänentoistoon liittyvää applikaatiotaan. Kävin kaupassa ja hain terkkarista rokotuksen, jota ei tarvinnut jonottaa yhtään. Odotussalin sohvalla keskustelin hankalista osoitteista, jotka voivat ratkaisevasti viivyttää ambulanssin tuloa.
Illalla meille tuli yövieras, joka lähti aamulla kädentaitomessuille vaimon kanssa. Minä olin estynyt.
Oli rokotteinen olo, eikä minusta ollut kirkkoon lähtijäksi, vaikka se kirkko onkin paras tapa sunnuntain aloittamiseksi. Kuuntelin kirkonmenot radiosta ja niiden päälle mukavasti nukahdin.
Iltapäivällä avasin Dostojevskin. Koko maailmassa ei ole sen parempaa luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti