Isäinpäivä on saarnaavalle papille hankala päivä. Toisaalta pitäisi puhua pyhäksi annetusta tekstistä, joka on sijoitettu kirkkovuoden paikalleen kenties vuosisatoja sitten, ja toisaalta olisi otettava huomioon se isäinpäivä.
Tänä vuonna yhdistettävinä olisivat olleet perhejuhla ja raamatullinen pelkojen teema: "Eikö kahdella kuparikolikolla saa viisi varpusta? Silti Jumala näkee jokaisen niistä. Samoin on jokainen hiuksennekin laskettu. Älkää siis pelätkö." – Kai siitä voisi saarnan rakentaa.
Aamun lehtiä lukemalla olisi saanut erilaisen aasinsillan: Väkivallasta syytetyt järjestyksenvalvojat ovat juuri olleet oikeudessa. Syytteen mukaan he ovat lyöneet viidentoista ikäistä poikaa kuusitoista kertaa teleskooppimailalla jalkoihin: yksi lyönti jokaiselle ikävuodelle ja kerta kiellon päälle. On suihkutettu kasvoille oc-sumutetta, ja on teljetty käsirautoihin ja lavastettu huumerikoksen tekijäksi.
Syytetyt valvojat puolustautuivat sillä, että heidän aikeensa oli pelotella ja tarjota "isällistä opetusta". Siinä sitä on isäinpäivää.
Myös vartijat lienevät oman elämäntarinansa uhreja. Mitä mahtaa kertoa se, että isällinen opetus merkitsee teleskooppimailalla lyömistä? Näille kavereille ei olisi helppo saarnata rakastavasta, taivaallisesta isästä, jonka sydäntä riipaisi, kun hän näki hulttiopoikansa tulevan kotiin: "Hän juoksi poikaa vastaan, heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä."
Oppia ja elämää ei voi erottaa toisistaan. Dogma ja moraali kuuluvat yhteen. Hyvästä elämästä seuraa hyviä opetuksia, ja kelvottomat opit tuhoavat elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti