On puheenaiheita jotka herättävät paljon tunteita, mutta jotka todellisuudessa ovat vain teoreettisia kysymyksiä. Kansakunnan viisaat antavat niistä lausuntoja, ja kahvitunneilla väitellään. Mihinkään olemassaolevaan käytäntöön nämä pohdiskelut eivät kuitenkaan vaikuta sitä eikä tätä.
Heti tulee mieleen kolme jokseenkin teoreettista ongelmaa:
1) Homoparien adoptio‑oikeus. ‑ Kotimaisia adoptioita ei nykyään juuri ole. Mutta osaako joku mainita maailmalta edes yhden sellaisen maan, joka suostuisi luovuttamaan lapsen homovanhemmille? On aivan samantekevää mitä Suomi tässä asiassa päättää, kun luovuttajamaita ei ole.
2) Pappien velvollisuus paljastaa ripissä kuulemansa pedofilia. ‑ Suomessa ei ole pappien ovilla rippiä hakevia ihmisiä jonoksi saakka. Vielä lyhyempiä ovat ripittäytyvien pedofiilien jonot.
3) Eutanasia. ‑ Kuinka moni suomalainen tuntee edes yhden sellaisen ihmisen, joka olisi ollut hyvin pitkään ja toivottomasti jossain sairaalan koneessa letkun jatkeena?
Ehkä näissä kysymyksissä ei niinkään ole kyse siitä, mitenkä yleisiä tai ylipäätään mahdollisia nuo tilanteet ovat tosielämässä, vaan mielumminkin kysymykset nähdään periaatteellisina ja se, että jokin taho kyseenalaistaa näiden asioiden oikeellisuuden ilman mitään erityisen järkevää syytä, herättää suuria ja pieniä tunteita
VastaaPoista