Ei sentään ruttoa

Nobelistikirjailija Albert Camus'n romaani Rutto tunnetaan hyvin, ja sen lukeminen kuuluu niin sanotusti yleissivistykseen. Toinenkin kuuluisa kirjailija on kirjoittanut rutosta. Hän on Robinson Crusoesta tunnettu Daniel Defoe.

Defoen romaani Ruttovuosi kertoo Lontoota 1600-luvulla riivanneesta epidemiasta. Defoe on rakentanut teoksensa päiväkirjamuotoon, niin kuin hän olisi itse todistanut kulkutaudin etenemistä. Todellisuudessa kirja on kirjoitettu kuutisenkymmentä vuotta Lontoon tapahtumien jälkeen. Defoe yhdistelee siinä varhaisia lapsuusmuistojaan, kuulemiaan tarinoita ja asiakirjatietoja, jotka pitävät hyvin paikkansa. Epidemian kuvauksena Ruttovuosi on realistisempi kuin Camus'n Rutto, jossa kirjailijan mielessä on ollut pikemminkin vertauskuva fasismista kuin kulkutauti.

Korona on ruton rinnalla kevyt tauti. Vuosina 1710 ja 1711 Helsingin asukkaista kuoli ruttoon noin joka toinen. Oikeastaan saamme kiittää, että olemme saaneet näin vähäisen vaivan kannettavaksemme.

Defoen kirja osoittaa, että ihmisen keinot viruspohjaisen kulkutaudin voittamiseen ovat samoja kuin ennen vanhaan. Sairaat on eristettävä. On siivottava ja vältettävä suuria väenkokouksia.

Neuvoisin menemään kirjastoon ja hakemaan sieltä Defoen helppolukuisen teoksen, mutta kirjastot ovat kiinni. Tämäkin on opiksi: on hienoa kävellä omalle kirjahyllylleen ja ottaa sieltä luettavaksi hyvä romaani. On lainausjonossa varmasti ensimmäinen.