Kulkurin taustat

Rinnakkaisblogini Kulkurin iltarukous on aloittanut elämänsä pari päivää sitten. Henkilökohtaisesti se tarjoaa mahdollisuuden sellaisten tekstien julkaisemiseen, jotka eivät sovi minnekään muualle, eivät esimerkiksi tähän blogiin.

Toiseksi blogini voisi avata näkymän siihen, kuinka kiinnostava maailma rukouksista avautuu, kielellisesti ja muutenkin. Rukous suuntautuu minästä sinään ja sitä myötä rikkoo käpertymisen itteminään. Sen sisään mahtuu monenlaista ilmaisua: pyyntöjä, parahduksia, huokauksia, kiitoksia, havaintoja, ylistystä, tarinoita, huutoa, kuiskausta, hiljaisuutta ja myös huumoria.

Blogin nimi

Blogini nimi ei ollut itsestään selvä. Ensin harkitsin otsikkoa Rovastin iltarukous. Luovuin siitä, koska en ole viljellyt tuota titteliäni. Jos joku sitä käyttää, saa käyttää, mutta itse väistelen sanaa, vaikka siinä on oma hupinsa. Olen suhtautunut siihen huumorilla, mutta kaikki lukijat eivät välttämättä näkisi siinä samaa komiikkaa kuin minä. Vaihdoin otsikkoon Arton iltarukous, mutta sekään ei osunut kohdalleen. Epäilen, että vain harvat blogitekstit tulevat kertomaan suoraan itsestäni, vaan ennemmin jostakusta ihmisestä, jonka mokkasiineihin asetun.

Lopulta päädyin Kulkurin iltarukoukseen. Edellisessä blogitekstissäni perustelin valintaa sanomalla, että olen sympannut kulkureita: ”He tulevat vähällä toimeen, mutta ovat toisaalta nähneet paljon ja omalla tavallaan. He ovat sivullisia, mutta ovat osansa valinneet eivätkä vaihtaisi sitä kenenkään kanssa.”

Kiehtoo myös se, että Kulkurin iltarukous tuo mieleen Tapio Rautavaaran laulun Kulkurin iltatähti. Se on taitavasti rakennettu kertomus yksinäisestä kulkijasta, joka sai kotoaan laihat eväät tai ei saanut mitään: "Yksi ei soimannut, syyttänyt lain, kulkurin iltatähti." Rautavaara on laulanut myös Kulkurin valssin, joten teema on kiehtonut häntä muulloinkin.

Minulle sopii se, että Hassisen kone on laulanut Ismo Alangon suulla kulkurin iltakaljasta. Tosin tämä laulu on kaukana Rautavaaran syvällisestä elämännäkemyksestä, niin kuin rautavaarasta olisi tullut muovimäki.

Mistä tuli idea?

Joku kysyi minulta, mistä syntyi ideani Kulkurin iltarukouksesta. En tiedä. Jostain se tipahti päähäni. Äkkiä vain tunsin, että tuon minä teen. Ainakin kokeilen, mahtaisiko se toimia. Olen sitoutunut siihen, että jatkan blogiani jouluun saakka. Sitten päätän, mitä sen kanssa teen. Tällä hetkellä teksti-ideoita tulvii päähän ihan liian kanssa.