Alan julkaista iltarukouksia

Rukousten kapinallisuudessa on jotain kiehtovaa. Nehän ovat käyneet julkisessa elämässä harvinaisiksi. On ihmisiä, jotka pillastuvat epäillessään, että rukousta on ilmassa.

Huomion siirtäminen itteminästä toispuoleisiin on muutenkin tervettä vaihtelua kaiken itselle omistautumisen ja onnellisuushötön keskeltä. Omassa sopassaan piehtaroiminen kun ei tuota kestävää hyvää. Minän sijasta on opeteltava sanomaan "sinä". Ei pidä paeta suljettujen ovien taakse. Päinvastoin on avattava ikkunat. Sillä tavoin tuulettuu ja huoneen valtaa raikas ilma.

Käytännön johtopäätös

Käytännön johtopäätöksenä olen perustanut rinnakkaisblogin tämän nyt lukemasi rinnalle. Uusi blogini on nimeltään Kulkurin iltarukous. Olen aina sympannut kulkureita. He tulevat vähällä toimeen, mutta ovat toisaalta nähneet paljon ja omalla tavallaan. He ovat sivullisia, mutta ovat osansa valinneet eivätkä vaihtaisi sitä kenenkään kanssa.

Julkaisen näitä iltarukouksia vähintään ensi jouluun saakka.Silloin arvioin asioita uudelleen. Tarkoitukseni on, että uusi teksti ilmestyisi melkein joka ilta. Siihen pääsee käsiksi joko suoralla linkillä (jos kiinnostaa, sen voisi merkitä suosikkisivuihin) tai Pirkkalan nuoren seurakunnan Facebookin kautta. Twitter-tili on samalla nimellä Kulkurin iltarukous. Sekä Facebookiin että Twitteriin poimin rukouksesta suunnilleen yhden lauseen. Ehkä keksin muitakin väyliä, josta blogiin pääsee kiinni. Tietoa blogista saa jakaa eteenpäin, koska alkuun pääseminen on aina hidasta.

Kokeellisia rukouksia

On mahdollista, että silloin tällöin joku puhahtaa: "Höh! Mikäs rukous tämä nyt sitten on." Se kuuluu asiaan. Tarkoitukseni on tutkia rukouksen rajoja, en sen takia että Jumala kaipaisi uutuuksia, vaan aivan omaksi ilokseni. Ja mistäs sitä tietää vaikka onnistuisin raottamaan jollekulle ihmiselle Jumalan ikkunaa. Vai onko tämä suuruudenhullu ajatus? En tiedä.

Täällä ovat ensimmäiset iltarukoukset.