Toiseksi blogini voisi avata näkymän siihen, kuinka
kiinnostava maailma rukouksista avautuu, kielellisesti ja muutenkin. Rukous
suuntautuu minästä sinään ja sitä myötä rikkoo käpertymisen itteminään. Sen
sisään mahtuu monenlaista ilmaisua: pyyntöjä, parahduksia, huokauksia,
kiitoksia, havaintoja, ylistystä, tarinoita, huutoa, kuiskausta, hiljaisuutta
ja myös huumoria.
Blogin nimi
Blogini nimi ei ollut itsestään selvä. Ensin harkitsin otsikkoa Rovastin iltarukous. Luovuin siitä, koska en ole viljellyt tuota
titteliäni. Jos joku sitä käyttää, saa käyttää, mutta itse väistelen sanaa,
vaikka siinä on oma hupinsa. Olen suhtautunut siihen huumorilla, mutta kaikki
lukijat eivät välttämättä näkisi siinä samaa komiikkaa kuin minä. Vaihdoin
otsikkoon Arton iltarukous, mutta sekään ei osunut kohdalleen. Epäilen,
että vain harvat blogitekstit tulevat kertomaan suoraan itsestäni, vaan ennemmin jostakusta
ihmisestä, jonka mokkasiineihin asetun.
Lopulta päädyin Kulkurin iltarukoukseen. Edellisessä blogitekstissäni perustelin valintaa sanomalla, että olen sympannut kulkureita:
”He tulevat vähällä toimeen, mutta ovat toisaalta nähneet paljon ja omalla
tavallaan. He ovat sivullisia, mutta ovat osansa valinneet eivätkä vaihtaisi
sitä kenenkään kanssa.”
Kiehtoo myös se, että Kulkurin iltarukous tuo mieleen Tapio Rautavaaran laulun Kulkurin iltatähti. Se on taitavasti rakennettu kertomus
yksinäisestä kulkijasta, joka sai kotoaan laihat eväät tai ei saanut mitään: "Yksi ei soimannut, syyttänyt lain, kulkurin iltatähti." Rautavaara
on laulanut myös Kulkurin valssin, joten teema on kiehtonut häntä muulloinkin.
Minulle sopii se, että Hassisen kone on laulanut Ismo
Alangon suulla kulkurin iltakaljasta. Tosin tämä laulu on kaukana Rautavaaran
syvällisestä elämännäkemyksestä, niin kuin rautavaarasta olisi tullut
muovimäki.
Joku kysyi minulta, mistä syntyi ideani Kulkurin
iltarukouksesta. En tiedä. Jostain se tipahti päähäni. Äkkiä vain tunsin, että
tuon minä teen. Ainakin kokeilen, mahtaisiko se toimia. Olen
sitoutunut siihen, että jatkan blogiani jouluun saakka. Sitten päätän, mitä sen
kanssa teen. Tällä hetkellä teksti-ideoita tulvii päähän ihan liian kanssa.
2 kommenttia:
Hei vaan Arto. Kulkurin iltatähti (Reino Helismaa) on hieno teksti, mutta herättää ajatuksia, kun tarinaa miettii laulussa esiintyvien muiden kuin minähahmon näkökulmasta: Ehkä laulun isä ja äiti olisivat toivoneet pojastaan mieluummin suvun kotitilan jatkajaa ja omaa vanhuuden turvaansa. Entäpä se (luultavasti lähtijän lasta odottava) tyttöraasu? Huiviako olisi pitänyt vastuunpakoilijalle heiluttaa?
Toisaalta, mies on nuori, maailma kutsuu ja meillä on jokaisella vain yksi elämä.
Eikä tähti varsinaisesti hänen lähtöään siunaa. Ymmärtää vain. Ja armahtaa.
Samalla kiitän Sinua tässä julkisesti pitkän urasi hienoista kirjoituksista.
KULKURIN ILTATÄHTI
Ei kotini ovi ees narahtanut
Poika kun maailmalle lähti
Synkkänä poikaa se tuijotti vain
Yksi vain kirkasti taivallustain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti
Ei taattoni neuvojaan tarjonnutkaan
Poika kun maailmalle lähti
Moitetta matkaani neuvoksi sain
Yksi ei moittinut ymmärsi vain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti
Ei äitini evästä antanut, ei
Poika kun maailmalle lähti
Kieltävän katseen vain evääksi sain
Yksi ei kieltänyt, armahti vain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti
Ei tyttöni huiviaan heiluttanut
Poika kun maailmalle lähti
Syytökset sydämen muistoksi sain
Yksi ei soimannut, syyttänyt lain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti
Syytökset sydämen muistoksi sain
Yksi ei soimannut, syyttänyt lain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti
Lähde: Musixmatch
Lauluntekijät: Reino Helismaa / Toivo Kaerki / Mika Petteri Kuokkanen
Kappaleen KULKURIN ILTATÄHTI sanoitukset © Warner Chappell Music Finland Oy
Kun tekstiä sinun tavallasi laajentaa, tarina alkaa kieltämättä näyttää toisenlaiselta. Kulkurin valinta onkin kenties itsekästä vastuun pakoilua. Toisaalta laulut ovat vain lauluja. Jos elämän aikoo kuvata monelta laidaltaan, on kirjoitettava romaani.
Lähetä kommentti