Sanomalehteenkin voi pyyhkiä

Hamstrauksen perusteella WC-paperista on tullut samanlainen välttämättömyystarvike kuin hammasharjasta. Ajatellaan, että sitä ilman ei voi elää. Kun se on loppu, mikään muukaan ei ole mahdollista.

Aina ei ole ollut näin. Nykymuotoisen vessapaperin valmistus alkoi Mäntässä vasta vuonna 1961, kun käynnistyi Suomen ensimmäinen pehmopaperikone. On turha kuvitella, että vessapaperi olisi heti ollut kaiken kansan tuote. Pitkään sillä pyyhittiin vain vähän hienompien ihmisten pyllyjä.

Sikäli kuin muistan lapsuuttani, vesivessa oli 1960-luvun alussa varsin harvinainen. Normaalisti käytiin pihan perällä ulkohuussissa, ja siellä pyyhkimiseen käytettiin sanomalehteä. Tämä ei tuntunut suurelta puutteelta eikä valtavalta kärsimykseltä. Muistini mukaan vasta 1960-luvun puolivälissä Etelä-Suomessa oli vaurastuttu niin paljon, että sisätiloihin alettiin yleisesti rakentaa vesivessoja.

Hieman hämärien lapsuudenmuistojen ohella minulla on noilta ajoilta myös tilastofaktoja. Harvemmassa kuin joka kymmenennessä kodissa oli vuonna 1958 jääkaappi. Vuonna 1971 jääkaappi oli kolmessa kodissa neljästä.

En ihannoi noita aikoja, muttei se aivan kurjaakaan ollut, koska naapurilla asiat eivät olleet sen paremmin.