Identiteettivarkaudet ovat nousseet puheenaiheiksi Vastaamon tapauksen jälkeen. Sana ”identiteettivarkaus” on suomen kielessä hyvin tuoretta sanastoa. Se on tullut Kotimaisten kielten keskuksen sanakirjaan vuonna 2014. Sanan myöhäinen ilmaantuminen ikään kuin virallisesti tunnustettuun kieleen on osoitus siitä, että sana liittyy ennen muuta tietotekniikkaan ja verkkoelämään. Identiteettivarkautta koskeva laki säädettiin hieman sanakirjamääritelmän jälkeen eli syyskuussa 2015.
Kaunokirjallisuus on aikansa kuva. Niinpä identiteettivarkaus on nykyaikaisessa mielessä tullut osaksi modernin kirjallisuuden teemoja. Yksi aiheeseen liittyvä romaani on Hannu Luntialan Petri Vallin toinen elämä (2010). Luntiala on työskennellyt Väestörekisterikeskuksessa, ja hänellä on työnsä perusteella näkemys aiheeseen. Toinen teemaan liittyvä romaani on Virpi Hämeen-Anttilan Tapetinvärinen (2013). Siinä ei ole kyse kuitenkaan tietotekniikasta, vaan perinteisestä nuoruudenpäiväkirjasta, jonka entinen tyttökaveri on varastanut ja jota hän on alkanut käyttää omiin tarkoituksiinsa.
Aivan ensimmäisiä tai peräti kaikkein ensimmäinen identiteettivarkautta käsitellyt romaani on Fjodor Dostojevskin Kaksoisolento (1846). Hän oli edelläkävijä tässäkin.
Kirjan päähenkilö on nimeltään Goljadkin. Jouduttuaan maksamaan toisen Goljadkinin piiraat ravintolassa alkuperäinen Goljadkin kirjoittaa kaimalleen osoitetussa kirjeessä: ”Teidän, arvoisa herra, itsepintainen halunne pitää oma päänne ja tunkeutua väkivalloin minun olinpiiriini ja kaikkeen käytännön elämääni rikkoo jopa ne rajat, joita pelkkä kohteliaisuus ja normaali kanssakäyminen edellyttävät. Luullakseni tässä ei ole syytä mainita sitä, miten te, arvoisa herra, anastitte minun asiapaperini ja kunniallisen nimeni voittaaksenne esimiesten myötämielisyyden – myötämielisyyden jota te ette ansainnut.” Kun näitä kirjeen sanoja tarkastelee, niistä löytää nykyaikaiselle identiteettivarkaudelle tyypilliset tuntomerkit: olinpiiriin tunkeutumisen, asiapapereiden ja kunniallisen nimen varastamisen. Ainoastaan Internetistä tai tietokoneista ei Goljadkinin kirjeessä puhuta mitään.