Tai onko tällä mitään väliä? – Minun mielestäni on, sillä sanoilla luodaan mielikuvia ja ennen pitkää mielikuvista syntyy arvoja ja lopulta niiden varassa päätetään, minne maailmaa ohjataan.
Kun rupeaa kuuntelemaan lauseita, joissa puhutaan teineistä, huomaa pian, että sanaa käytetään parhaimmillaan neutraalisti, mutta useimmiten vähättelevästi tai jopa halveksivasti. Jopa ensikuulemalta hyvältä tuntuva sana teinitähti on tarkemmin ajatellen merkitystä pienentävä sana, koska kyseessä on vähemmän kuin oikea tähti.
Tytöttelyn ja pojittelun kanssa on opittu olemaan varovaisia. Ei puhuta vähättelevästi opettajattarista, ja on totuttu siihen, ettei ihonväriä tarvitse mainita. Jostain syystä ihmisen saa kuitenkin leimata pelkästään hänen nuoren ikänsä perusteella.
Teini on silläkin tavalla väärin ymmärretty sana, että sen luullaan tulevan englannin kielen sanasta teenage. Äänteellinen yhteys englantiin on silkkaa sattumaa. Todellisuudessa sana on tunnettu suomessa jo 1500-luvulla. Taustalla on kreikan sana diakonos. Jo Mikael Agricolan tiedetään käyttäneen teini-sanaa ja tarkoittaneen sillä apupappia. Joskus 1800-luvulla nuoret rahoittivat opintonsa esittämällä teinilauluja vähän tiernapoikien tyyliin. Vanhastaan teinillä ei viitattukaan alle kaksikymppisiin nuoriin, vaan sana oli noin 16—22-vuotiaiden opiskelijoiden nimitys.
Tärkeintä ei kuitenkaan ole sanan historia, vaan se että jokainen ihminen ansaitsee kunnioituksen. Tunnustan olleeni tässä armoton. Jos joku vanhempi ihminen vähätteli minua, kun olin alta kahdenkymmenen iässä, hän ei ole saanut arvostustani myöhemminkään. Ne taas, joista tunnistin aitoa kunnioitusta, ovat ansainneet elinikäisen ihailuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti