Naisen logiikka ja muuta tunarointia

Vesa Sisätön kirja Tuhansien mokien maa. Tunaroinnin Suomen historia on pätevää, mutta samalla kevyttä historiankirjoitusta. Sitä lukiessa sopii naureskella kommelluksille, joita elämä on täynnä, ja samalla voi paikkailla historiantietämyksensä aukkoja.

Täytyy tunnustaa, että ennen kirjan lukemista en tiennyt nuijasodasta oikein mitään ja Aleksis Kiven ja August Ahlqvistin draaman tunsin vain otsikkotasolla. Kiinnostavinta oli lukea tapahtumista, joiden aikana itse on elänyt. Suosikkiaiheitani oli ns. uusi matematiikka. Minun ikäluokkani pääsi livahtamaan sen alta pois, mutta muutamaa vuotta nuoremmat lapset ja erityisesti heidän vanhempansa traumaantuivat alkioista. Kaikessa hiljaisuudessa niistä sitten luovuttiin.

Esillä ovat myös tasakatot, Pispalanharjun uittotunneli, Urho Kekkosen viimeiset vuodet ja Postin muuttuminen Itellaksi ja takaisin postiksi.

Nokiasta kirjoitetaan kahdessa luvussa. Kännykkätuotannon romahduksen tunnen entuudestaan hyvin. Nokian kaupungin vesikriisi on yhtä tuttu tarina, mutta Sisätön kirjassa tuon onnettoman tapahtuman vaiheet on koottu hyvin yhteen. Ehkä tuo vesikriisi on tunaroinneista pahin. On vaikea ymmärtää, miksi Nokian kaupungin tiedottaminen oli niin alkeellista kuin oli.

Hämeenlinnan Sunny Car Centeriä jäin kirjasta kaipaamaan.

Humoristisin luku on ehkä Speden elokuvasta Naisen logiikka. Sen on nähnyt vain 304 ihmistä, kun taas Uuno Turhapuro armeijan leivissä on saanut 750 000 katsojaa. Naisen logiikka tehtiin valmiiksi vain sen takia, että Elokuvasäätiö ei päässyt perimään takaisin kaikkea tuotantotukeaan.