Ei-niminen koira ja Älä-niminen lapsi

Jäin miettimään noin kuukausi sitten Ylen sivuilla julkaistua koiriin liittyvää juttua.  Sen mukaan suurin osa koiranpennuista luulee, että niiden nimi on Ei, koska omistaja saattaa koko pitkän päivän vain kieltää pentua. Siinä kieltosanojen tulvassa pentu ei opi varsinaista nimeään.

En tiedä koiran kouluttamisesta mitään, mutta lasten kasvattamisesta ja nuorten ohjaamisesta on enemmän kokemusta.

Välillä epäilen jonkun lapsen saattavan luulla, että hänen nimensä on Älä. Koko ajan vanhemmat ovat varoittamassa, rajoittamassa ja kieltämässä, niin kuin lapsi menisi siitä hajalle, että hän joskus kolauttaa päätä lattiaan.

Koronan aikakaudella aikuisten välinen tervehdyssana voi olla "pidetään sitä etäisyyttä" tai tämän lauseen muunnelmat.

Koulussa kuultavia, opettajien käyttämiä tervehdyssanoja ovat taas "riisutaan ne pipot ja takit". Omasta puolestani olen alkanut kysellä, aloitanko rippikoululaisten kanssa liian usein lauseella: "Irrotetaan ne kännykät sieltä kädestä."