Saako nälänhätäänsä varastaa? Milloin on lupa surmata toinen ihminen hätävarjelun nimissä? Missä tilanteessa ja kuinka paljon saa ajaa ylinopeutta? Milloin asiallinen hinnankorotus muuttuu kiskonnaksi?
Nämä ovat esimerkkejä siitä, että moraaliset vastaukset eivät aina ole yksiselitteisiä. Päätöksiä tukevat lainsäädäntö ja yleisemmät moraalisäädökset, kuten kymmenen käskyä, mutta silti jää ratkottavaa.
Kun laista tai yleisestä periaatteesta ollaan poikkeamassa, joku on aina kysymässä, kuka määrittelee missä raja kulkee. Juuri tämä kysymys ei auta pohdinnassa lainkaan.
Oikea vastaus on: sinä itse päätät. Elämän suuria ratkaisuja ei voi ulkoistaa jonkun muun ihmisen tai jonkin sääntökokoelman päätettäväksi. Sinä itse olet lopulta vastuussa.
Koko elämähän on rajojen vetämistä, ei vain suurissa moraalikysymyksissä, vaan paljon arkisemmissakin asioissa. Kuinka monesti voi santsata? Milloin on syytä mennä nukkumaan? Miten paljon voi maksaa huvituksistaan? Ei niissä voi loputtomasti kääntyä äitinsä puoleen.
Säännöt ovat sääntöjä, sanoo joku. Kyllä vain, lehmä on lehmä, ja ennen kaikkea viisaus on viisautta.Aina rajojen vetäminen ei ole edes vaikeaa. Vaikka täsmällistä rajaa on ehkä vaikea määritellä, useimmiten ihminen tietää vallan hyvin, kumpi puoli on oikea ja kumpi on väärä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti