Syksy on kysymyksiä täynnä

Huutavatko puut keltaisissaan hätää, että huomatkaa edes nyt kun kesällä katsoitte ohi?

Olisiko syksy paras aika kuolla? Menisi kaiken muun mukana, ei muita saattopuheita kuin syksyn tuulet.

Pitäisikö suunnistaa etelän sijasta pohjoiseen, Norjan Pykeijaan? Siellä ei välttelisi välttämätöntä. 

Kätkeytyisikö lämpimiin? Ottaisi kahvikupin ja lukisi Muistelmia kuolleesta talosta. Fjodor Milhailovits, ikuisesti.

Raamatussa ei ole syksyn sävyjä... eipäs, onhan siellä tämä: syksyllä laiska ei kynnä - elopellolta hän palaa tyhjin käsin. 

Kun puut purkavat lehtiään, haluavatko ne vain lopettaa vai ovatko ne tekemässä tulevalle keväälle tilaa?

Onko vastaisempaa lausetta kuin syntyä lapseksi tähän maailmaan silloin, kun maa jäätyilee ja yön pimeä on pimeää pimeämpi?