Yläkoulun oppilas puukotti viime keväänä kolmea muuta oppilasta koulun välitunnilla. Hän oli julkaissut netissä tekstin, jossa hän julistautui tekijäksi. Koulun välituntiin ajoittuneella puukotuksella oli lukuisia silminnäkijöitä, eikä kukaan ole esittänyt mahdollisuutta, että tekijä olisi joku toinen.
Viimeksi on uutisoitu, että oikeudenkäynti on lykkääntynyt odottamaan mielentilatutkimusten valmistumista. Tekijää kutsutaan epäillyksi, vaikka kukaan ei epäile, ettei hän olisikaan tekijä.
Tässä puukotustapauksessa epäillystä puhuminen on hämäävää. Olisi tehtävä selväksi, että tapaus on erilainen kuin Vastaamon tietomurtorikos, jossa Julius Kivimäen kutsuminen syylliseksi vaatii sitä, että oikeudessa hänet siksi osoitetaan.
Tiedän toki, että länsimaisen oikeuskäytännön luovuttamattoman periaatteen mukaan kukaan ei ole syyllinen ennen kuin asia on todettu oikeudessa. Tästä periaatteesta on pidettävä kiinni, ja siksi oikeudessa on syytä puhua epäillystä.
Ihmiskieli kuitenkin toimii monella tasolla, eikä yleisten puheiden tai uutisten tarvitse orjuuntua juridiikan kielestä. Puhutaanhan sitä auringonnousuista ja -laskuista, vaikka Kopernikuksen jälkeen on ollut selvää, ettei aurinko nouse eikä laske.
Jos kaikesta huolimatta tuntuu liian terävältä puhua tekijästä tai peräti puukottajasta, käytössä on myös sana syytetty. Sehän sopii lausuttavaksi jopa lakituvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti