Lääkärilehden mukaan monet tuki- ja liikuntaelinten kirurgiset hoidot eivät juuri hyödytä . Esimerkiksi polvinivelkierukan osapoistot ovat jokseenkin turhaa toimintaa.
Uutista lukiessani muistelin takavuosien reisivammaani. Vaiva oli tullut onnettomuudessa, ja sitä saattoi parhaiten kuvata niin, että jalkani ei ikään kuin ottanut alle.
Ymmärsin hyvin, ettei hoitotaktiikan valitseminen ollut helppoa. Kun olin kolmannen lääkärin poliklinikkavastaanotolla kuuntelemassa hänen arviotaan, totesin siihen ilman piikittelytarkoitusta, että arvio oli kolmas, minkä olin saanut. Hän taisi hetkeksi vähän närkästyä, kun luuli minun ilkeilevän.
Lopulta päädyttiin jumppaamiseen, mikä oli varmaan hyvä valinta. Kirurgia olisi ollut raflaavampaa kuin työläs jumppaaminen. Kerran tunnissa piti heittäytyä selälleen ja nostella jalkaa kolmekymmentä kertaa. Yllätin itseni olemalla kuuliainen potilas. Varmaan monet rippikoululaiset muistavat vieläkin sen kesän voimisteluliikkeeni, joita tein myös pitkällä bussimatkalla.
Kun vuotta myöhemmin kävin sairaalassa jälkipuheilla, lääkäri kertoi oikein odottaneensa minua. Olin ollut kiinnostava tapaus. Hän oli kirjoittanut vaivastani oppikirjoihin ja oli tyytyväinen, kun oli maltettu väistää leikkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti