Muuan tuttu pappi aloittaa kirjoituksensa: "Maria, Joosef ja aasi..."
Aloituksessa ei ole mitään outoa, ja itsekin olen monesti kehitellyt ajatusta suunnilleen näistä lähtökohdista.
Tarkkaan ottaen kolmesta substantiivista yksi ei kuulu joukkoon: aasia ei mainita raamatunkertomuksessa. Se on raamatunlukijoiden omavaltainen lisäys. Alkutekstin mukaan Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta.
Ei siinä aasista puhuta.
Tämä mielikuvamme on esimerkki siitä, kuinka halukkaasti lykkäämme tekstiin omia muistojamme ja vaikutelmiamme. Ei kai se vaarallista ole, mutta tämän havaitseminen tuo nöyryyttä kuvitelmiimme, että todellisuus olisi niin kuin muistamme sen olevan.
3 kommenttia:
Olisiko aasi tullut mukaan kansakoulun kuvatauluista? Taiteilijan kuvaamana ainakin aasi oli jo matkalla mukana ja Mria sai matkustaa aasin selässä.
Olisi melko loogista, että mikäli Joosefilla oli aasi, hän otti sen mukaan, koska matka oli pitkä ja morsiankin odotti lasta.
Kansakoulun kuvataulut on yksi hyvin todennäköinen lähde ja kristillinen kuvataide ylipäänsä. Nasaretin ja Betlehemin välimatka on 160 km, ja on tosiaan hyvin mahdollista, että aasilla siinä mentiin. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että mielikuvissamme pelkästä mahdollisuudesta on tullut suoranainen tosiasia.
Olen lähes samaa mieltä hymiöiden käytöstä. Joskus ne voivat olla paikallaan esim. tekstiviesteissä, mutta niiden yleistyminen jopa asiantuntijoiden teksteihin ärsyttää.
Lähetä kommentti