Olen tutkinut eurooppalaisia jalkapallosarjoja saadakseni selville, kuinka viisasta on pelata aina varman päälle. Pistetaulukoiden matematiikka on armotonta: tasapeleillä säilyttää niukin naukin sarjapaikkansa pitkässä sarjassa, mutta mitalisijat ovat toivottoman kaukana.
Näin jalkapallohuuman päivinä kuka tahansa voi havaita, että EM-kisojen alkulohkoissa toimii sama logiikka. Jos joukkue on lähtenyt pelaamaan aina tasuria ja on myös onnistunut tavoitteessaan, kolmella tasapelillään se on suuressa vaarassa pudota jatkopeleistä. Nollanollatuloksilla välttyy yksittäisten tappioiden häpeältä, mutta jää todennäköisesti alkusarjaan. Huomattavasti vahvemmalla on, jos on pelannut kärjekkäämmin eli on hävinnyt kerran, voittanut kerran ja ottanut yhden tasapelin.
Ei tämä minua niin kiinnostaisi, ellen näkisi näillä laskelmilla olevan yhteyksiä elämään yleensä. Jotain riskiä on suostuttava ottamaan, jos aikoo tavoitella edes kohtuullista menestystä.
PS. Lähetän tässä terveisiä verrattomille agnostikkoystävilleni. Erästä näin kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Oli hieno tavata.
Oli todellakin hieno tavata. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen oli niin paljon puhuttavaa, että ei taidettu edes päästä tähän agostisuuden aiheeseen. Tuo nolla-nolla pelin pelaamiseen vertaaminen on mielestäni hyvin sanottu, se monella tapaa kuvaa agnostikon elämännäkemystä. Itselleni kuitenkin läheisimmäksi tullut vertaus omasta agostisuuteen liukumisesta on joulupukkiusko. Kun lapsi jossain vaiheessa siirtyy vankkumattomasta joulupukkiuskosta siihen oivallukseen että joulupukkia ei ole olemassa, niin sitä uskoa joulupukin olemassaoloon lienee lähes mahdotonta uudelleen saada. Oma siirtymiseni agnostisuuteen tapahtui kristillisen uskon omaamisen lähtökohdasta. Kun nuorena aikuisena päädyin siihen toteamukseen että jumala olemassaolo tuntuu varsin epätodennäköiseltä (varsinkin siinä dogmaattisessa muodossa jossa useimmat uskonnot jumalan esittävät), niin sen uskon takaisin saaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Asiahan on juuri niinomaan uskon asia. Kun se usko katoaa, ainakin itselleni sen takaisin saaminen tuntuu lähes mahdottomalta.
VastaaPoista