Ranskaa vastaan pelatussa jalkapallomaaottelussa Teemu Pukki kaadettiin ottelun viime hetkillä, mutta rankkaria ei vihelletty. Se ei ollut suuri vääryys, mutta Markku Kanerva sanoi oikein, että vihellys olisi tullut, jos Ranskan pelaaja oli kaadettu vastaavasti. Tunnetusti tuomarit suosivat vahvempana pidettyä joukkuetta. Tilastot kertovat, että myös kotijoukkue saa tuomareilta apua, mutta suomalaiskatsomo ei taida olla niin kiihkeä, että vaikuttaisi merkittävästi tuomarien päätöksiin.
Olen nähnyt monta huonoa tuomaria, mutta vain kerran olen ollut ottelun jälkeen varma, että hänet olisi lahjottu. Kyseessä oli vuonna 2003 Helsingissä pelattu Suomen ja Italian välinen karsintaottelu, jonka Suomi hävisi 2–0. Litmasen, Hyypiän ja Forssellin Suomi pelasi hyvin, mutta Italia teki maalit.
En ollut ainoa kroatialaistuomarin toimintaa ihmetellyt. Ottelua seuranneena aamuna Helsingin Sanomat kirjoitti, kuinka katsomo oli viheltänyt tuomarille ja kuinka tämä oli sallinut italialaisten häiritä Suomen vapaapotkuja. Pelin jälkeen Sami Hyypiä kommentoi tuomaria sanomalla, että hän vihelsi niin kuin Italia olisi ollut kotijoukkue.
Tunnen ottelun huonon hajun vielä kahdeksantoista vuotta myöhemmin. Mitään ei voi todistaa, mutta urheilussa on tehty suurempiakin huijauksia. Noihin aikoihin Italiassa oli todistettavasti jalkapallokorruptiota. Torinolainen Juventus järjesteli vuosina 2004—05 erotuomarivalintoja siihen tapaan, että se tuomittiin menettämään vuosien 2005 ja 2006 mestaruudet ja putoamaan sarjaporrasta alemmaksi Serie B:hen.
Olisivatko italialaiset harjoitelleet Helsingissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti