Vinkkejä nimimuistin kehittämiseen

Kirjoitin eilen nimien muistamisen tärkeydestä, ja aika moni kommentoi, että oma nimimuisti on valitettavan huono. Varmasti on perinnöllisiä eroja. Ihmisille jäävät mieleen eri asiat. Minä olen aina muistanut kasvoja hävettävän huonosti, mutta nimiä erinomaisesti. Arvelen tämän olevan isäni perintöä.

Toisaalta moni käyttää huonoa perimäänsä laiskuuden selityksenä. Kehnolle nimimuistille ei saisi alistua, vaan monissa ammateissa sen pitäisi kannustaa tekemään työtä. Myös mieleen painamisen tekniikkaa voi kehittää.

Nimen muistaminen kertoo kiinnostuksesta

Ensinnäkin on tärkeää kiinnostua muistettavista ihmisistä ja heidän asioistaan. Olen nähnyt lukemattomia pesäpallo-osuuden sisältäviä urheilulähetyksiä. Eri vuosikymmeniltä mieleen on jäänyt vain kolme pelaajaa, Kari Lakaniemi, Seppo Uusi-Oukari ja Toni Kohonen. Sen sijaan muistan tuhansia ellen peräti kymmeniätuhansia jalkapalloilijoita. Tuskin tälle on muuta syytä kuin se, että toiset kiinnostavat ja toiset eivät. 

Ihmisen persoonallisuus vaikuttaa hänen muistettavuuteensa. Rippikouluryhmästä ensimmäisenä mieleeni ovat jääneet niiden nuorten nimet, jotka heti ensimmäisessä kokoontumisessa osoittavat jonkinlaista omaperäisyyttä. Kun tehtävänä on esittäytyä kertomalla harrastuksistaan, "en oikein mitään" ei auta mieleen jäämistä. Ulkonäkökin vaikuttaa. Jos pojalla on lippalakki väärin päin ja vakiomerkkinen pusero päällä, hänellä on vaara jäädä viimeisenä muistettavien joukkoon. Näiden poikien kanssa on vain ponnisteltava. Monesti heistä purkautuu esiin kiinnostavia ihmisiä, tai oikeastaan jokainen ihminen on kiinnostava, ainutlaatuinen tulkinta elämästä.

Tärkeimmät muistaa aina. En ole kuullut kenestäkään, joka ei muistaisi omien lastensa nimiä, vaikka kodin aamutohinoiden keskellä saattaa huudella vääriä perheenjäseniä.

Mitä enemmän yrittää muistaa, sitä enemmän myös muistaa

Toiseksi on huomattava, että ihminen muistaa sitä paremmin, mitä enemmän hän yrittää muistaa. Rakkaudella ja muistamisella on se yhteinen piirre, että tekeminen ei kuluta vaan päinvastoin tuottaa lisää. Rakkauden säiliö ei tyhjene suuresti rakastamalla, vaan lopulta tulvii äyräidensä yli. Säästämällä muistiaan vain vähentää sitä. Jos painaa ihmisestä mieleen erilaisia asioita, hänestä syntyy iso muistijälki, jonka hakujärjestelmä löytää nopeasti. Jonkun muistaminen ei silti sysää ketään toista unohduksiin. Jos opettelet Afrikan maiden pääkaupungit, muistat yhä, että Pariisi on Ranskan.

Muistiverkostojen rakentaminen auttaa

Perustärkeää on opetella sekä etunimi että sukunimi. Pelkkä Kalle hukkuu muistin syövereihin helpommin kuin Lahdenperän Kalle. Sukunimistä on sekin etu, että voi rakentaa verkostoja, jotka auttavat esimerkiksi rippikouluissa. Jos tietää samasta perheestä kaksi isompaa sisarusta, kuopus jää vaivattomasti mieleen. Tässä on tosin myös vaaransa, sillä monia nuoria kyllästyttää olla jonkun pikkuveli tai -sisko. Sen vuoksi pitää olla varovainen perheyhteyksien korostamisessa. Erityisen tarkkana pitää olla sen kertomisessa, että tuntee isän tai äidin. Jokainen ihminen haluaa olla omansa.

Verkostojen teho näkyy vaikkapa siinä, mitä tiedetään shakinpelaajista. Kun apina on asetellut nappuloita mielivaltaisesti laudalle, he eivät muista niiden sijaintia yhtään paremmin kuin muut ihmiset. Toisin on, jos tilanne on syntynyt aidosta pelistä ja nappuloilla on shakilliset suhteet toisiinsa. Silloin hyvät pelaajat muistavat uskomattoman tarkasti pelitilanteita vuosien takaa.

Joskus olen hämmästyttänyt rippikoululaisia sillä, että olen luvannut opetella nimien lisäksi heidän osoitteensa. He ovat pitäneet tätä hyvinkin kummallisena asiana. Jos tuntee omat asuinalueensa, osoitteen muistaa kuitenkin helposti. Siitä voi luoda ajatuksiinsa katunäkymän: Lahdenperän Kalle asuu niissä Loukonlahden rivareissa. Kun tähän mielikuvaan liittää vaikkapa tiedon Kallen harrastuksista, ollaan jo vahvoilla. Jos vielä on se onni, että sattuu muistamaan Maija-nimisen siskon, Lahdenperän Kallea on suorastaan vaikea unohtaa.