Aamun lehdessä kerrottiin avioliitosta, joka oli saanut alkunsa ojaanajosta. Tapaus on taas todiste siitä, että onnea ja onnettomuutta voi olla vaikea erottaa toisistaan. Ainakin on vältettävä nopeita johtopäätöksiä.
Muistuipa mieleeni oma tarina, joka on Karungin historiaa käsittelevästä kirjasta. Karunki on Tornionjoen varrella sijainnut kunta, joka on kauan sitten liitetty etelämpänä olevaan Tornion kaupunkiin.
Kirjassa kerrotaan, kuinka 1600- ja 1700-luvulla Ruotsin kuninkaan Euroopassa käymät sodat koettelivat raskaasti kansaa. Miehet kuolivat taisteluissa, ja varsinkin taudit riistivät monelta hengen. Aluksi vältettiin värväämästä isäntämiehiä, mutta lopulta heitäkin vietiin ja talot jäivät ilman miestä. Tyrmistyttävää oli lukea myös siitä, että mielipuolten elämä ratkaistiin sulkemalla heidät pieneen koppiin, joka heille varta vasten rakennettiin. Kiinnostavaa oli sekin, että Tornionjoen pitäjät olivat ennen kahta puolta jokea, mutta vuoden 1809 jälkeen tilanne muuttui, kun valtakuntien raja halkaisi ne.
Varsinainen tarinani kertoo kirjailija Martta Haatasesta. Hänet tunnettiin lähes sata vuotta sitten valtakunnallisesti, mutta myöhemmin hän on unohtunut.
Tämä konttoristi Martta Sandström oli 22 vuoden ikäinen, kun hän päätti lähteä käymään Ruotsin puolella. Puutteellisten paperiensa takia hän joutui karjalaissyntyisen tullivartijan Jukka Haatasen pidättämäksi. Häät vietettiin vielä samana vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti