Sikäli kuin henkisen kehitykseni nykyvauhdista voi jotain
päätellä, minusta ei tule sukututkijaa lähimpään kuuteensataan vuoteen. Siitä
huolimatta olen aina tuntenut myötätuntoa Tornionjokilaaksoa kohtaan, joka on
äitini kotiseutu. Myös sen murre tuntuu lämpimästi tutulta, vaikka en osaa sitä
itse puhua. Tornion murrehan on sitä kieltä, jossa h:ta lykätään niin sanotusti
joka paikkaan. Todellisuudessa h:n käytöllä on tarkat ja täsmälliset säännöt,
jotka paljastavat helposti asiaa osaamattoman matkimiset.
Murteesta innostuneena tilasin Ruotsista meänkieliset
evankeliumit, jotka on kääntänyt kirjailija Bengt Pohjanen. Teoksen nimi on
Tulkaa tekki fölhjyyn.
En kiusaa lukijoita murrenäytteillä, nehän ovat aina pienen
sisäpiirin huvia ja toisinaan murretta osaavienkin vaikeata lukea. Poimin sen
sijaan esimerkiksi joitakin hauskoja sanoja tai sanontoja:
oli toimitettava verollepano = tuli määräys mennä
manttaalihuuole
pelko valtasi heidät = net pölästyit villisti
he lähtivät kiireesti = no niilä tuli hoppu sinne
äläkä saata meitä kiusauksiin = äläkä vie meitä
frästaukshuun
minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa =
kuinka monela minun isän trengilä on liikaki leipää
menkää valmistamaan meille
pääsiäisateria = menkää ornaahmaan meile niin ette met saatama laittaa
pääsiäisruan
tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa
minua." = sillon se kohtas Filippyksen. Se sano sille: "Tule
fölhjyyn!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti