Juudaksen loppu kuvataan Raamatussa kahdella tavalla. Toisen version mukaan hän hirttäytyi ja toisen mukaan syöksyi kalliolta alas. Miten tällainen ristiriitaisuus on selitettävissä? Eikö se todista, että kahdella erilaisella kertomuksella Raamattu kumoaa itsensä?
Olen vastannut, ettei se suinkaan kumoa vaan pikemminkin vahvistaa.
Olen perustellut ajatustani sillä, että jos rosvojoukkio kertoo kuulusteluissa yhtä ja samaa tarinaa, kertomus on epäilemättä ennalta sovittu. Jos kuvaukset taas poikkeavat toisistaan, jokin niistä voi olla tarkasti tosi tai sitten ne kaikki kertovat vajavaisesti oman siivunsa todellisista tapahtumista.
Ajatukseni on kyllä kuultu, mutta ketään se ei ole varsinaisesti vakuuttanut. Ihmisten on vaikea hyväksyä moniselitteisiä tapahtumakuvauksia. Dekkarista pitää löytyä varma syyllinen ja mieluiten yksi ja ainoa.
Niinpä olen ilahtunut Anneli Auerin seksuaalirikostuomion purkamisesta kahdella tavalla. Ensinnäkin oikeusjärjestelmän ja "asiantuntijoina" käytettyjen psykologien kannalta nolo tuomio on saanut oman tuomionsa. Toiseksi iloitsen tapauksen tarjoamasta esimerkistä, joka vahvistaa ajatusta ristiriitaisuuksien ja perimmäisen totuuden positiivisesta suhteesta.
Auerin lasten johdonmukaiset kertomukset vakuuttivat aikanaan, vaikka juuri ristiriidattomuuden olisi pitänyt herättää epäilyt, että tarina oli syötetty lapsille ja että sen kertomista oli jopa harjoiteltu.
Auer tullee saamaan lopulta tuhdit korvaukset - jos ylipäänsä alentuu ottamaan niitä vastaan. Mutta täkäläinen oikeusjärjestelmä on sikäli puutteellinen, että alaikäisiltä ja puolustuskyvyttömiltä lapsilta lypsettyjen ja langettavina aikanaan pidettyjen kertomusten hankkijoille ('tutkijoille'') ei koidu tästä tavasta toimia minkäänlaisia seurauksia. Joko he olivat ammattitaidottomia tolloja, tai oli kiire saada jokin tuomio oman uran edistämiseksi, piittaamatta seurauksista syytetyille. Kumpikaan vaihtoehto ei ole erityisen mairitteleva virkakunnalle.
VastaaPoista