Lähihistorian tutkiminen auttaa ymmärtämään, kuinka nopeasti käsitykset muuttuvat. Aika monelle lienee yllätys, että vuonna 2000 vain 36 % suomalaisista kannatti nyt jo itsestään selvänä pidettyä parisuhteen rekisteröintiä. Joku pitää kehitystä sietämättömän hitaana, mutta minun mielestäni se on ollut sittenkin melko nopeaa. Tämä on tietysti makuasia, toiset ovat malttamattomampia kuin toiset.
Välillä selailen vuoden 1944 Pikku jättiläistä, joka oli epäilemättä lapsuuteni tärkein kirja. Siinä oli kaikki, mitä pienen ihmisen tarvitsi tietää maailmasta. Öisin säilytin sitä tyynyni alla, mikä ei tehnyt kirjalle hyvää. Kannet irtosivat. Vähän hirvittää, millaisia asioita luin tuolloin kaksikymmentä vuotta vanhasta kirjasta.
Elettiin aikaa, jolloin Saksa oli suosiossa ja Neuvostoliitto epäsuosiossa. Eri maiden lippuja esitelleellä värisivulla oli Saksan hakaristilippu. Kirja meni tapahtumien edelle kertoessaan, että "Saksan kesäkuussa 1941 aloittama kansojen ristiretki, johon Suomikin on menestyksellisesti osallistunut, paljasti Stalinin tuhoamisaikeet ja aiheutti Neuvosto-Venäjän täydellisen kukistumisen". Stalinin aikeet menivät ehkä kohdalleen, mutta sodan kulkua koskeneet ennustukset eivät lainkaan.
Televisiota osattiin ennakoida jollain tavoin. Kerrottiin, että oli olemassa lukuisia järjestelmiä kuvien tai tapahtumain siirtämiseksi äänen ohella radioteitse, vaikka koneet olivat vielä liian kalliita. Uskallettiin kuitenkin luvata, että lähitulevaisuudessa kuvalähetys tulisi yleiseksi joka maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti