Olen taas harjoittanut hiljaista ja kaunista kapinaani. Olen tehnyt jotain sen hyväksi, että olisi muistoja, jotka kestävät sähkökatkoksen, patterien loppumisen ja akun tyhjenemisen. Yritän pitää voimissaan ikivanhaa kertomusta, joka on ratkaisevasti syvällisempi kuin uudet muovitarinat. Majapaikkojen ulkopuolelle jäävät matkalaiset muistuttavat vaikkapa niistä Manchesterissa yöpuulle asettuvista miehistä, joilla on koira suojanaan muttei kattoa päänsä päälle.
Ensimmäisen adventin aattona retkeilin Vammalaan Marttilankadulle. Sieltä valikoitui joulukorttien kuvaksi moderni seimiasetelma.
Olen suosinut seimissä klassista tyyliä, mutta tällä kertaa hellyin sikapossuun. Historiallisesti ajatellen se on viimeisiä eläimiä, joita oli syntynyttä Vapauttajaa tervehtimässä. Sikaa pidettiin saastaisena eläimenä, jota ei katsottu hyvällä. Kuitenkin juuri tästä syystä se sopii hyvin joulukuviin. Se muistuttaa siitä, että käsitykset likaisuudesta ja saastaisuudesta tulevat muuttumaan. On aika katsoa maailmaa uusin silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti