En ota kantaa oheisiin ajatuksiin, minulta puuttuu ratkaiseva havaintomateriaalikin. Totean vain, että jäin miettimään asiaa. Ajatukset ovat Erkki Vettenniemen kirjasta Suomalaisia vankileirin saaristossa. Siihen on koottu kirjoituksia, jotka kertovat Stalinin leireille joutuneiden suomalaisten kohtaloista. Juuri tämän esiin nostamani tekstin on kirjoittanut Neuvosto-Karjalan johtajiin kuuluneen Santeri Nuortevan tytär Kerttu Nuorteva.
Kerttu Nuorteva kertoo, että miesten tarvitsi olla vain pari päivää vankilassa, kun heissä jo oli selvä vankilan leima. He olivat parroittuneita, ja aiemmin tyylikkäät vaatteet roikkuivat heissä kuin naulassa. Hän sanoo kohdanneensa kuulusteluihin vietäessä paljon miehiä. Heidän käyntinsä oli laahustavaa ja velttoa, ja kaikki olivat kadottaneet ryhtinsä.
Nuortevan mukaan naiset sen sijaan pysyivät aina naisina. Kellä oli kaksi leninkiä mukana, hän piti parempaa naulassa ja pukeutui siihen, kun joutui kuulusteluun. Kellä oli vain yksi, hän oleskeli sellissä alushameisillaan ja säästi pukuaan. Keksittiin tukkalaitteita ja laitettiin vesikiharoita, eikä kuulustelurakennuksen käytävillä nähdyistä naisista voinut päätellä, olivatko he olleet pidätettyinä päivän vai kuukauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti