Partiolupauksesta on kadonnut sana "Jumala". Aiemmin sanottiin näin: "Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa ‘ikäkauden’ ihanteita ja olla avuksi toisille." Uusi partiolupaus taas kuuluu näin: "Lupaan parhaani mukaan elää maani ja maailman parhaaksi, kasvaa katsomuksessani ja toteuttaa 'ikäkauden' ihanteita joka päivä."
Joidenkuiden mielestä Jumalaan viittaaminen on ollut ongelmallista. En ole nähnyt kiinnitettävän huomiota siihen, että lupaaminen se vasta ongelmallista onkin.
Ihminen ei näet pysty lupaamaan yhtään mitään. Hän ei ole minkäänlainen omien päätöstensä takaaja, ei aikuinen, ei keskenkasvuinen lapsi. Sana "luvata" kuuluu vain Kaikkivaltiaan suuhun. Kaikki muut toteuttavat päätöksiään vain siinä mitassa kuin se heille sallitaan.
Kuvaavaa ja samalla viisasta on, että kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä ei puhuta lupaamisesta mitään. Kysytään vain nöyrästi ja todellisuudentajuisesti tahtomista. Sen enempää ihmiseltä ei vaadita.
Partiolupauksen lievennyksen sanat "parhaani mukaan" eivät pelasta tilannetta. Niihinkin sitoutuminen on liian paljon luvattu; ihminen kun on mitä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti