Yleissivistävät kirjat: Top 3

Törmäsin nettikeskusteluun, jossa etsittiin kolmea yleissivistyksen kannalta tärkeintä kirjaa. Kiinnostavassa debatissa oli paljon hyviä teoksia, jotka kuitenkin paljastivat, että kaikki omia valintojaan esitelleet kommentoijat eivät ymmärtäneet kysymystä. On eri asia mainita yleissivistyksen kannalta merkittävä kirja kuin kertoa omasta lempiromaanistaan tai vaikuttavimmasta lukukokemuksestaan. Olen lukenut ketjussa mainitun Papillonin, yhden Harry Potterin ja muutamia Pekka Töpöhäntiä, mutta ei niillä ole asiaa yleissivistyksen kärkikirjoiksi, vaikka kelpo teoksia ovatkin.

Kirjallisuushistoriaa rakentamassa

Seuraamassani keskustelussa monesti mainittu Garcia Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys ja Volter Kilven Alastalon salissa ovat lempikirjojani, mutta niiden varaan ei kuitenkaan ole rakennettu kirjallisuushistoriaa. Olen pitänyt paljon Kunderan Olemisen sietämättömästä keveydestä ja Hemingwayn Vanhuksesta ja merestä, mutta niiden merkitys on toisaalla kuin yleissivistyksen rakentamisessa. Tällä kertaa teen sen itselleni harvinaisen poikkeuksen enkä nosta ylimmäksi Dostojevskin Karamazovin veljeksiä tai Rikosta ja rangaistusta. Ne ovat minua järkyttäneet ja ovat kääntäneet elämäni suuntaa, mutta tämä ei tee niistä yleissivistyksen tärkeimpiä tukijalkoja.

Yleissivistyksen huipulle voidaan laskea vain sellaisia teoksia, joista on tullut laaja-alaisia käsitteitä.Kafkan Oikeusjuttu on saanut puhumaan kafkamaisuudesta. Huxleyn Uljas uusi maailma ja Orwellin Vuonna 1984 ovat teoksia, joita ilman on mahdotonta osallistua pätevästi tulevaisuuskeskusteluun. Tolstoin Sota ja rauha on ratkaisevan tärkeä historian ymmärtämisen kannalta, ja Solzhenitsynin Vankileirien saaristo selittää oleellisesti 1900-lukua. Nämäkään kirjat eivät silti pääse listani kärkeen.

Yleissivistyksen kannalta kaikkein oleellisimpia kirjoja ovat nimittäin ne, joihin useimmiten viitataan ja jotka olleet luomassa aivan erityisellä tavalla uutta kirjallisuutta. Sen vuoksi Kafka, Huxley, Orwell, Tolstoi ja Solzhenitsyn eivät sittenkään ole aivan huipulla. Ne ovat ilmestyneet hieman liian myöhään.

Yleissivistävien kirjojen huippu on kapea

Edellä esittämääni kriteeriä noudattaen mahdollisten kärkikirjojen lista supistuu huomattavasti. Raamattu on ohittamaton valinta. Ainakin länsimaailmassa se on kaikkein viitatuin kirja. Tosin on muistettava, että se on kirjakokoelma ja siinä on paljon yleissivistyksen kannalta yhdentekevää materiaalia. Yleissivistyksen näkökulmasta riittää, että lukee Matteuksen evankeliumin ja Vanhan testamentin alkua Mooseksen kertomukseen saakka.

Myös Homeroksen Odysseia on niitä ihmiskunnan peruskertomuksia, jotka vain on tunnettava. Tarinasta on loputtomasti moderneja versioita, muitakin kuin James Joycen Odysseus. Antiikin Kreikasta olisi pakko tuntea jonkin verran myös Platonin ajattelua. Hänestähän on sanottu, että koko länsimainen aatehistoria on vain alaviitteitä hänen ajatteluunsa. Platonilta on kuitenkin vaikea mainita jotain tiettyä teosta.

Raamatun ja Odysseian jälkeen nostaisin kolmen kärkeen Danten Jumalaisen näytelmän. Se pitää tuntea jollain tavoin, vaikka ei olisi sitä lukenut. Helvetti ja taivas elävät ihmisten mielissä, vaikka niihin ei uskottaisikaan. Decamerone, Tuhannen ja yhden yön sadut ja Don Quijote ovat aivan Danten kintereillä, mutta jättäisin ne kaikesta huolimatta pistesijoille. Epäilemättä joku lähempänä islamia elävä nostaisi esiin Koraanin, mutta minä en osaa sanoa, kuinka paljon se on vaikuttanut muuhun kirjallisuuteen ja kuinka paljon sen lukeminen auttaisi ymmärtämään elämää. Niinpä en ota sen merkitykseen tämän suuremmin kantaa.

Jos näkökulma rajoitetaan Suomeen, Seitsemän veljestä nousee ykköseksi. Senhän voi nähdä vaikkapa Tuntemattoman sotilaan taustalla. Kalevalan merkitys unohdetaan liian usein. Sieltä tulee jokapäiväiseen kieleemme yhä eläviä sanontoja pilvin pimein, niin kuin esimerkiksi sanonta "pilvin pimein".

Hyvä johdantokirja yleissivistykseen

Näiden pohdintojen äärellä on pakko suositella Dietrich Schwanitzin 600 sivun kokoista Sivistyksen käsikirjaa, jonka alaotsikkona on "Kaikki mikä sinun tulee tietää". Siinä käydään läpi Euroopan historia ja kirjallisuus, taiteen ja musiikin historia, keskeiset ideologiat, tieteelliset maailmankuvat ja ihmisten tärkeät taidot, kuten kieli, kirjojen ja kirjoituksen maailma, älykkyys ja lahjakkuus. Vielä kirjassa on luku siitä, millaiseen humpuukiin sivistyneen ihmisen ei pidä ollenkaan perehtyä. Teos on sekä viisas että viihdyttävä, mutta valitettavasti loppuun myyty. Jonathan Gloverin Ihmisyys puolestaan selittää 1900-luvun.