perjantai 28. kesäkuuta 2013

Hitaasti Dostojevskia ymmärtäen

Kun luin Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen ensimmäisen kerran, en pitänyt sen lopulta. Muista Dostojevskin kirjoista poiketen se tuntui happy endilta.

Toisella lukukerralla loppu ei enää ärsyttänyt. Tuoreimpien lukukertojen jälkeen juuri loppu on alkanut tuntua mestarilliselta.
Siinä ovat ne ratkaisevat sanat: "Seitsemän vuotta, vain seitsemän vuotta! Onnensa alkuvaiheessa he saattoivat hetkittäin ajatella noita seitsemää vuotta kuin ne olisivat seitsemän päivää. Raskolnikov ei tiennytkään vielä silloin, että uusi elämä ei tule ilmaiseksi, että se täytyy vielä ostaa kalliilla hinnalla, maksaa suurilla maineteoilla... Mutta siitä alkaakin jo uusi tarina, tarina ihmisen vähittäisestä siirtymisestä yhdestä maailmasta toiseen, tutustumisesta uuteen, siihen asti täysin tuntemattomaan todellisuuteen. Se voisi olla uuden kertomuksen aihe, mutta tämä kertomuksemme on nyt lopussa."

Tuo kaikki on kirjoitettu surun läpi, ja sen pohjalla on ihmisen ankara kamppailu. Jostain tuollaisesta on kyse, kun ihminen vähitellen saa elämänsä järjestykseen nuoruuden kaaoksen jälkeen.

Ei kommentteja: