Haitin asiat ovat aina olleet huonosti.
Vuonna 1971 tuolloin 19‑vuotias Jean Claude "Baby Doc" Duvalier julistautui diktaattori-isänsä kuoleman jälkeen elinikäiseksi presidentiksi. Hän hallitsi vuoteen 1986 saakka, jolloin hän joutui pakenemaan maasta.
Suomessa asti tunnettiin Baby Docin kohtuuttomuus ja julmuus. Muistan lukeneeni esimerkiksi lehtiuutisen siitä, kuinka hän ajeli pitkin Haitin pääkaupungin katuja ja heitteli loistoautonsa avoimesta ikkunasta kadulle seteleitä köyhien kisattavaksi, niin kuin Suomessa abiturientit viskovat namusia alakoululaisten jalkoihin.
Käsittääkseni Haitiin ei voi tutustua Suomessa esimerkiksi kirjallisuuden avulla. Melko surkean naapurimaan mutta hieman paremmin jaksaneen Dominikaanisen tasavallan todellisuutta kuvaa perulaisen Mario Vargas Llosan romaani Vuohen juhla. Se on erinomainen kirja.
1 kommentti:
No jaa pitäisi olla ainakin Edwidge Danticat. Ainakin kaksi kirjaa 1) Veressä viljava maa 2) Näen, muistan, hengitän. Muutti New Yorkiin 12-vuotiaana.
Lähetä kommentti