Lättäjalkainen herkkupala

Pikkupojalla oli vaikkua korvassa, ja sen takia hänet vietiin lääkäriin. Hän kuvasi kuuloaan: "Ihan kuin olisi avaruudessa ja siellä miehet soittelisivat toisilleen."

Tämä alle kouluikäinen poika oli kielellisesti lahjakas. Mieleeni on jäänyt sikermä pojan laukaisuja, joita isä kertoi eteenpäin. Kauppareissulla poika kommentoi kaljakorin ostajaa: "Siinä sitä otetaan miehestä mittaa." Kaupan käytävällä vastaan kävellyt isän naistuttu sai puolestaan arvion: "Sieltähän se lättäjalkainen herkkupala tulee."

Isä naureskeli poikansa jutuille hieman ylpeänä, kertoivathan ne taitavasta sannankäytöstä. Olen varma, että jossain myöhemmässä ikävaiheessa isä ei kuitenkaan sallinut poikansa laukoa mitä tahansa. 

Viimeistään kymmenen iässä on ymmärrettävä, että kaikkea itsekseen ajateltua ei pidä möläyttää ääneen. Naapurin kauppaostoksia ei kuulu kommentoida, ja erityisen vaarallista on arvioida toisen ihmisen ulkomuotoa. Jos ihmiset eivät osaisi pitää ulkonäön arvioita omana tietonaan, kadulla käveleminen olisi mahdotonta, kun ihmiset kävisivät toistensa kimppuun.

Totuuden torveaminen ilman hienotunteisuutta on tarpeetonta ja tuloksetonta riidan haastamista. On myös adjektiiveja, joita ei pidä käyttää muista ihmisistä tai ihmisryhmistä: arvoton, heikkolaatuinen, ruma, tarpeeton. 

Tämä sydämen sivistys on opittava jo lapsuuden kodissa.

Tervehtiminen on jo hyvän ilmapiirin puolimatka

Haagin kansainvälisen ihmisoikeustuomioistuimen rikoksista kirjoittaneen Slavenka Drakulicin mukaan Jugoslavian sisällissodan ratkaisevia syitä oli se, että saman kylän asukkaat lakkasivat tervehtimästä toisiaan: "Sotaa eivät tehneet mahdolliseksi jotkut mielipuolet vaan juuri me, tavalliset ihmiset. Nimenomaan me lakkasimme eräänä päivänä tervehtimästä toiseen kansallisuuteen kuuluvia naapureitamme, ja seuraavana päivänä tuo teko mahdollisti keskitysleirien avaamisen."

Ihmiset eivät voi suoraan loikata yhteishenkeen eivätkä suuriin tunteisiin. Sinne kuljetaan vähittäisten askelten kautta. Kaikki alkaa tervehtimisestä. Ilman sitä ei synny mitään. 

On vihanpidon julistamista, jos lakkaa tervehtimästä, ja on toisen ihmisen nollaamista, jos ei lainkaan ala tervehtiä.

Törmäsin juuri siihen, että 1950-luvulla nuori nainen sai opettajan opinnoissa torut siitä, että oli tervehtinyt koulun henkilökuntaan kuulunutta ihmistä, joka ei kuulunut opettajiin. "Opettajien kuuluu tervehtiä toisiaan", hän sai kuulla.

Pojanpoika on jatkanut mummunsa ammattia. Kahdessa sukupolvessa ajatukset ovat kääntyneet päinvastaisiksi. Elämässä tapahtuu myös hyviä asioita.