Armo ja varsinkin Jumalan armo on niin kaunis sana, että se menee pilalle, jos sitä yrittää määritellä. Se voi osua kohdalleen ja puhutella vain kertomuksina ja oman elämän tapahtumina, jotka saavat oivaltamaan, että toisinkin voi olla. Omasta juttuvalikoimastani poimin tähän kertomuksen, jonka olen kuullut jyväskyläläiseltä poliisilta:
Petäjäveden keskustan kiiruhti auto, joka kulki huomattavaa ylinopeutta. Paikalle sattunut vanha konstaapeli pysäytti auton ja sanoi käsiään täristäneelle kuljettajalle, että nopeutta taisi olla yli sallitun. Ratissa ollut nainen myönteli, että niin taisi olla.
"Minulla ei ole tässä tutkaa mukana", sanoi konstaapeli. "Mutta tehdään niin, että odottelette tuossa tienposkessa kymmenen minuuttia, niin laskee se keskinopeus siihen sallittuun."
Niin tehtiin. Konstaapeli veteli itse tiensivussa tupakin, eikä tainnut kulua kymmentäkään minuuttia, kun hän kävi sanomassa: "Voitte mennä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti