tiistai 29. kesäkuuta 2010

Vääryyksistä on sisuunnuttava

Englannin jalkapallomaajoukkueen hylätty maali Saksaa vastaan oli niin ilmeistä epäoikeudenmukaisuutta, ettei siinä ole edes keskusteltavaa.

Kiinnostavaa on sen sijaan se tapa, jolla Englanti reagoi onnettomuuteensa. Peliaikaa olisi ollut väärän tuomion jälkeen vaikka kuinka paljon. Saksa ehti tehdä pelissä vielä kaksi maalia, mutta Englanti ei tehnyt yhtään.

Englanti ei sisuuntunut, vaan lamaantui. Sen pelaajat harhailivat siellä täällä ja juoksentelivat sinne tänne, vaikka olisi pitänyt kiivaasti ja määrätietoisesti juosta.

Maailma on sellainen kuin on. Siinä ei ole aina saatavilla oikeutta, ja siksi on osattava toipua myös vääryyksistä. Mestarit nousevat kampituksesta pystyyn ja näyttävät, että olisivat ansainneet oikeuden.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Aina kaivertaa

Eläkkeelle jäänyt arkkipiispa Jukka Paarma sanoo tuoreessa haastattelussa julki monen suomalaisen tunteet katujen romanikerjäläisistä: ”Aina jää mieleen kaivertamaan, annanpa heille rahaa tai en.”

Valtiovalta on ratkaisemassa asiaa perinteiseen tapaansa eli säätämällä kerjäämisen kieltävän lain.

Muuan tuttuni kertoi omasta ratkaisustaan. Hän lupasi, että idean saa laittaa vapaasti jakoon.

Tämä tuttuni on tavannut lahjoittaa joka kuukausi vakiosumman Kirkon ulkomaanavulle. Nykyään hän painaa mieleen kaikki ohittamansa kerjäläiset. Jokaisesta hän lisää kuukausilahjoitukseensa yhden euron.

Hän tosin valitti, ettei ole täysin tyytyväinen tähänkään ratkaisuun.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Turha pyydellä anteeksi ellei kaduta

Lehtijuttujen takana olevasta todellisuudesta on vaikea päätellä asioiden todellisesta laadusta, mutta siltä tässä nyt näyttää, että Ranska olisi ajanut joukkueesta hyökkääjänsä Nicolas Anelkan, koska tämä ei suostunut pyytämään julkisesti anteeksi valmentajaltaan Raymond Domenechilta.

Käsitteet ovat sekaisin. Anteeksipyyntö ei ole antautumista eikä pakon edessä nöyrtymistä.

Oikeaa anteeksipyyntöä edeltää aito katumus. Se tulee ihmisen sisältä, ei milloinkaan jonkun toisen pakottamana.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Ymmärsin

.
Istun junassa ja luen sanomalehdestä juttua pakkoruotsin tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta. Lähestytään Riihimäkeä, ja siellä pitäisi vaihtaa junaa.

Olen liian syventynyt juttuun ja kuulutus menee ohi.

Mitä se sanoi? Mille raiteelle on käveltävä.

Kuulutus toistuu ruotsin kielellä: "... avgår frän spår fyra." Siis neloselta.

Ymmärsin.
.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Jospa meikäläisetkin luettaisiin kansojen joukkoon

.
Helsinki-Vantaan lentokentällä olisin hankkinut itselleni syötävää. Kävelin jossain määrin ruokabaaria vaikuttavaan myymälään, mutta ostamatta jäi, koska päätin, etten luopuisi perusoikeuksistasi pienen nälän takia.

Ruokalista oli pelkkää englantia. Ymmärrän sitä kohtuullisesti, mutta omassa maassani minulla on oikeus tulla toimeen omalla kielelläni.

Rajoittunein suomalainen junttitulkinta kansainvälisyydestä on, että ruvetaan puhumaan englantia. Siihen ahtauteen ei mahdu suomi, ei ruotsi, ei saksa, eivät myöskään latinalaiset kielet jostain kiinasta puhumattakaan.

Kansainvälistäjien olisi syytä muistaa, että ihmiskunnan enemmistö ei tule englannilla toimeen.
.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Tämä on sensuuria

.
Ostin kesäksi matkamusiikkia. Yksi hankkimistani levyistä on Zen Caféssa hyvin tunnetuksi tulleen Samuli Putron levy Elämä on juhla.

Kauniiden melodioiden keskellä Putro laulaa puhuttelevia sanoituksiaan, jotka nousevat ympärillä kuohuvasta maailmasta. Hän näkee suomalaisen elämänmuodon vinoudet ja omituisuudet. En muista aiemmin kuulleeni esimerkiksi laulua, jonka aiheena olisi naisen alkoholismi.

Tarkkanäköisyydestään huolimatta levy nostaa hyvät asiat päällimmäisiksi. Putro uskaltaa laulaa elämän tarkoituksesta ja kauneudesta.

Levy ilmestyi alkuvuodesta 2009, ja siihen liittyy suuri ihmetykseni.

Kuuntelen radiota lähinnä autossa. Tapaan valita viiden pikavalinnan takana olevan aseman välillä ja satunnaisesti seuran paria muuta. Kertaakaan ei ole soitettu minun kuulteni Putron uutta levyä.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Puutteellinen elämä

.
Eutanasian puolesta vaahtoaminen on hyvin läheistä sukua sille ajatukselle, että vajavaisella, puutteellisella, kärsimyksen täyteisellä elämällä ei ole arvoa. Miten me sen voimme tietää?
.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Tiergartenstrasse 4

.
Eutanasia‑sanalla on ruma tausta. Se on natsi‑Saksan historiaa.

Vuonna 1939 käynnistettiin Saksan omiin kansalaisiin kohdistunut eutanasiaohjelma eli Aktion T4. Arvioidaan, että sen kohteeksi joutui 120 000 ihmistä. Jossain laskelmissa on puhuttu 250 000 uhrista.

Operaation kohteena olivat vammautuneet, kehitysvammaiset mielisairaat tai muulla tavoin "epäsosiaaliset" saksalaiset. Heidän elämänsä katsottiin olevan "lebensunwerten Leben" eli "elämiseen arvotonta elämää" ja niin heidät "armahdettiin" kaasukammioilla.

Jos haluaa käydä eutanasian syntysijoilla, kannattaa mennä Berliiniin ja etsiä osoite Tiergartenstrasse 4.
.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Passiivinen eutanasia ei ole ongelma

.
Passiivinen eutanasia ei ole kristillisen uskon kannalta iso ongelma. Vaikeasti haavoittuneet sotilaat ovat kautta historian suostuneet jäämään muista joukoista jälkeen, ja arktisten kansojen vanhat ja väsyneet ovat vetäytyneet jäätikölle kuolemaan.

Passiivisessa eutanasiassa päätösvalta jää joka tapauksessa Jumalalle. Ihminen on menettänyt kaiken toivonsa eikä enää usko pelastumiseen, mutta viimeisen ratkaisun tekee siinä kuitenkin Jumala, kaiken elämän ylläpitäjä.

Aktiivinen eutanasia sulkee pois ihmeen ja se kieltää Jumalan mahdollisuudet. Siinä mielessä se on epäuskon teko.
.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Eutanasia voi tulla halvaksi

.
Olen ottanut omassa perheessäni kantaa eutanasiaan. Isäni sairasti neljäkymmentä vuotta MS:ää. Kolmesti tai neljästi hän oli niin huonossa kunnossa, että hänen selviytymisensä elämän puolelle oli meille omaisille suuri yllätys.

Mieleeni on jäänyt kaksi tapausta, jolloin kokematon nuori lääkäri rupesi puhumaan "hoidon kokonaisjärjestelyistä". Me omaiset emme suostuneet hänen tarjoamaansa kuolinapuun, vaan sanoimme: "Ei muuta kuin pumppaatte antibioottia suoneen."

Emme me omaisetkaan varsinaisesti uskoneet hänen selviytymiseensä, mutta meillä oli aiempia kokemuksia hänen merkillisistä selviytymisistään, ja siksi emme halunneet luovuttaa.

Ja niin vain isä tuli takaisin, vietti joulua kotona, luki sanomalehtiä ja seurasi uutisia. Se oli niukkaa elämää, mutta siinä oli arvokkaan elämän piirteitä paljon.

Olihan tästä kaikesta se yhteiskunnallinen haitta, että yhtä vuodepaikkaa ei saatu tyhjäksi. Se oli kieltämättä Järvenpään kaupungille sen vuoksi kallis ratkaisu.
.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Ei terveenä tiedä mitä sairaana ajattelee

.
Eutanasiakeskustelu jatkuu kiivaana.

Tätä keskustelua tapaavat käydä ennen muuta terveet ihmiset aika teoreettiselta pohjalta. Kun ihminen on vihdoin kuoleman rajalla, hänen käsityksensä muuttuvat siitä, mitä hän ajatteli terveenä. Vakavasti sairas voi arvostaa sellaistakin elämää, joka terveen näkökulmasta ei ole minkään arvoista.

Sen vuoksi hyvinä päivinä kirjoitetulla hoitotestamentilla ei ole ratkaisevaa arvoa.

Tästä todistaa erään tuntemani ALS‑tautiin kuolleen miehen aikuinen poika. Sairauden alkuvaiheissa hänen isänsä oli ollut ehdottomasti sitä mieltä, että mihinkään hengityslaitteeseen häntä ei laitettaisi. Kun sairaus lopulta eteni siihen vaiheeseen, että hengityslaitteeseen joutuminen oli todennäköistä, isä ei ollutkaan varma alkuperäisen kantansa pitävyydestä.

Lopullista päätöstä hän ei koskaan tehnyt. Kuolema ehti ensin.
.