Olen iloinnut siitä, että Englantilainen jalkapalloilija Marcus Rashford on taas päässyt pelaamaan Manchester Unitedin avauskokoonpanossa. Minulle hän sopii jalkapalloilijanakin, mutta myötätuntoni perimmäiset syyt ovat muualla.
Rashford on kotoisin köyhistä oloista. Hänen äitinsä rehki minimipalkalla varmistaakseen, että perheen viisi lasta voisivat illalla syödä riittävän aterian. Rashford ei ole unohtanut lähtökohtiaan. Ensimmäisenä koronakeväänä hän perusti erään hyväntekeväisyysjärjestön kanssa kampanjan, joka järjesti aterioita sulkuaikana ilman kouluruokaa jääneille lapsille.
Kampanjan tavoitteena oli ensin taata 400 000 ateriaa Manchesterin lapsille, mutta lahjoitusten suuri määrä auttoi lopulta tarjoamaan yli neljä miljoonaa ateriaa ympäri maata. Vihdoin Englannin hallituskin suostui myöntämään varoja noin 1,3 miljoonan lapsen maksuttomaan ruokailuun kuuden kesälomaviikon aikana.
Vähävaraisten perheiden lisäksi Rashford on auttanut kotiseutunsa kodittomia. Jotain hänestä kertoo, että jopa jalkapalloilullinen päävastustaja Liverpool FC on kiittänyt häntä Twitter-tilillään.